Rauhallista ja onnellista Joulua!

Joulu hiippailee sisään nallepeittolaisillekin. Arki on vauvan hoitoa, pienien villasukkien metsästystä ympäri kotia ja joulusalaisuuksien tarinoimista vauvaranskaksi. Pikkutonttu on jo niin tomera, että kuikistelee mahallaan ollessaan koko yläkropan voimin josko muita tonttuja olisi liikkeellä. Hän myös huomaa muut tontut herkästi ja kertoo kaikki tarinansa iloisesti hymyillen kunhan joku vaan jaksaa kuunnella. Ja on tuolla pikkutontulla omat temppunsakin. Kun jätät hänet mahalleen ja käännyt hetkeksi pois, onkin pieni kääntynyt selälleen. Päälle hymyilee veikeästi.

Tämä äiti teki joulukortit itse kaikesta edellä luetellusta huolimatta. Kuuset on kierrätettyä lahja- ja kukkapaperia, tonttuperhe itse piirretty. Minulla on ollut tapana jo useamman kerran piirtää joulukortteihin jotain ja sitten skannaus-tulostus-tekniikalla tuoda kuva kaikkiin kortteihin.

Äitini tonttujoukko tuli täksi jouluksi meille. Minulla on ollut jo yhdeksän vuotta perinne, että ostan äidille tontun (tai useamman). Tonttuja on jo aika monta ja ne ovat kyllä aika vekkuleita. Muistan jonkun joulun aikoja sitten, kun silloiset muutamat tontut olivat aina yön aikana olleet omilla teillään sillä löysimme ne äidin kanssa aina ihan eri asennoista kuin mihin olivat illalla jääneet.

Tänä jouluna olen leiponut pipareitakin, toissapäivänä, en aikaisemmin. Minulla on hauska kirpparilta löydetty Tupperwaren piparimuottilevy, missä on erilaisia eläinhahmoja vierivieressä, niin että yhdellä painasulla saa 6 eläinhahmoista piparia, eikä kuvioiden väliin jää yhtään leikkuujätettä. Tuolla pipareiden tekeminen on aika nopeaakin. Tosin pipareista tulee isoja, vaan haitanneeko tuo mittään. Kyllähän jouluna kuuluu herkutella.

Näistä tunnelmista toivotan kaikille blogin kurkistelijoille Hyvää Joulua!

Joulu on hiippaillut kotiin

Eilen teimme äitini kanssa lumihiutaleita keittiön ikkunaan. Perinteiset paperihiutaleet on jäykistetty vehnäjauhovellillä ja päällystetty suolalla. Hetki mikrossa ja hiutaleet on valmiita ripustettavaksi. Laitoimme ripustuslankaan hiutaleiden väliin valkoisia nappeja. Tuli kivat. Pöydällä ikkunan edessä on joulukalenterini jonka avaamista odotan jo innolla.

Olen laitellut joulukoristeita pikkuhiljaa, tänään laitoin myös tonttukankaan olkkarin seinälle ja muita joulutekstiilejä.Lapsella kävi vieraita ja päällystin heille kahvin kanssa kaupan muffinsit. Nopeaa, nättiä ja herkullista. Vieraat toivat meille jouluisen kukan ja lapsi sai kortin kanssa villasukat ja puuhalelun.

Alin kuva on asetelma takan päältä. Siinä on äitini tekemät hyasinttikorit, lapsen ristiäisiin hommattu kynttilä, merimiehen minulle aikoinaan ompelema nalle, minun valmistujaislahjaksi H:lta ja J:ltä saama mariskooli ja Jennin kanssa aikoinaan Lahdesta ostettu kranssi. Kauniit esineet, joilla on tarina, tuovat joulun kotiin.

Ristiäiset

Lapsen ristiäiset olivat melkein kolme viikkoa sitten. Keräsin kaikilta kameroiden kanssa heiluneilta kuvat koneelle ja lupasin tehdä yhteenvedon ja jakaa sen asianomaisille. Tämä on vienyt vähän aikaa ja kun olen nyt pikkaisen opetellut kuvanmuokkaustakin, niin mieli tekee korjailla kuvia hieman. Lapsen nimeä en kerro täällä, mutta näytän sen sijaan muutamia kuvia siitä miltä juhlat näyttivät.

Ristiäiset olivat oikein onnistuneet ja meidän näköiset. Lapsi oli hyväntuulinen ja hereilläkin lähes koko päivän. Tarjottavat järjesti äitini ja lapsen kummi J. Samainen kummi hoiti myös virallisen valokuvauksen, kun ei itse osallistunut kirkolliseen kummiutumistoimitukseen. Minä tein tytölle mekon äitini Tallinnasta tuomasta pellavasta. Äiti nypläsi pitsin mekkoon ja minä värjäsin sen. Kukat tilasin mainiosta Kuusankoskelaisesta kukkakaupasta nimeltä Ruusupuu.

Ristiäiset järjestettiin siis meillä kotona. Paikalla oli vain kummit H ja J sekä J ja T, isovanhemmat, meidän perhe ja tietysti pappi. Itse juhlassa sylikummina toimi rakas pitkäaikainen ystäväni H. Toinen kirkonkirjoihin kirjattu kummi J luki lasten evankeliumin, kuivasi lapsen pään ja säesti kitaralla kaikki neljä musiikkikappaletta, kaksi virttä ja kaksi veisua. Isäni luki psalmin. Musiikkikappaleiden ”harjoittelun” aloitimme noin tuntia ennen h-hetkeä ja se loi mukavan rennon tunnelman koko juhlaan.  Lapsikin tuntui viihtyvän erityisen hyvin kun ympärillä oli musiikkia.

Lahjaksi lapsi sai yhteislahjana meiltä vanhemmilta, isovanhemmilta ja toisilta kummeilta lampaantaljan. Järjestelin ja toivoin kyseistä yhteislahjaa, koska tavoitteena on pitää lapsen lahjomiset järkilinjalla. Kummit J ja T toivat lapselle itse tehdyn rahalippaan, joka on pieni puinen kirstu. Se on tietokoneohjatulla jyrsimellä tehty ja T kummin upea taidonnäyte.. (En tiedä onko tuo tietokoneohjattu jyrsin - termi oikein, mutta kuvaa vekotinta kaiketi ihan hyvin.) Kirstussa on kannessa J:n runoilema teksti juuri meidän lapselle ja toimiva lukko avaimineen. Rahalipas on tytön virallinen kummilahja ja toinen J kummi aloittikin jo juhlassa sen täydentämisen.

Mummin pajalta

Vauva on jo viisi viikkoa vanha. Aika vaan kuluu, arki on täynnä touhua. Silti ei ole oikein mitään mistä blogata. täällä vain syötetääm vauvaa, vaihdetaan vaippoja, pestään pyykkiä, nukutaansilloim kun siihen mahdollisuus aukeaa, liinaillaan ja sylitellään paljon. Ihan kai tavallista vauva-arkea. Ei mitään niin mielenkiintoista että suuremmin jaksaisi raportoida. Onneksi mummilla on aikaa hemmotella vauvaa käsitöillään, niin täälläkin on jotakin kuvattavaa.

Ylimmissä kuvissa ensimmäiset villapöpät jotka on vauvalle tehty. Aivan hurmaavat. Villapöpiä toivoin, äiti kuitenkin itse valitsi ohjeen ja materiaalin. Lisää kuvia ja linkki ohjeeseen. Seuraavissa kuvissa on laukuksi taiteltava hoitoalusta. Tämä tuli ihan yllätyksenä ja on tosi hyvä. Sisälle mahtuu juuri vaippatarvikkeet ja vaihtovaatteet pikkureissulle.

Yllätyksenä tuli myös luonnonvalkoiset villatossut ristiäisiä varten. Katsotaan tuleeko niistä lisää kuvia in action joskus lähitulevaisuudessa. Tykkään näistäkin tosi paljon, kuten viimeisenä olevasta vaunupeitostakin. Tämän peiton äiti aloitti jo enen kuin vauvasta oli tietoakaan ja ilmoitin jo silloin että tuosta tulee vauvanpeitto. En tainnut varata vielä omalle vauvalle, vaikka salaa sitä toivoinkin. Langat on äitin itse kasveilla värjäämiä ja värimaailma on tosi kaunis. Kuva on vähän tumma, muttä äipän blogista näkee paremmin.

On muuten hullun hidasta kirjoittaa yhdellä kädellä, kun toinen käsi pitää vauvaa. Neiti on taas urakalla sylissä kun ilmeisesti mahassa kiertää. Onneksi rauhoittuu syliin. Minulla on nyt sylittelyvuoro kun olen tänään jo käynyt fysioterapiassa ja muilla asioilla kaupungilla ihan itsekseni.

Kantotakki kahdesta ulkoilutakista

 

 

Ompelimme eilen vauvan kanssa ulkoilutakkiin kantosuojan toisesta samanlaisesta ulkoilutakista. Vauva tykkää kuunnella Huldan eli vanhan Husqvarnani surinaa. Saumurista vauva ei tykkää. Se pitää liian kovaa meteliä.

Vauva tykkää myös kantoliinailla. Kotona liinailemme usein rengasliinalla, kun se on helppo ja nopea. Ulkoilua varten meillä on trikooliina ja paksumpi kudottu liina. Joku villaliina olisi ehkä kiva talveksi.

Eilen ja tänään testailimme kantotakkia trikooliinan kanssa. Kantosuojan yläreuna on kokonaan huolittelematta, kantosuojasta puuttuu poikittaiset kuminauhat ja harkitsen myös kantosuojan vuorittamista. Toimii kuitenkin ihan hyvin myös noin, yläreuna sopivasti sisään taitettuna.

Poseerausta ja kummittelua

Vauvan kummi H toi viime viikolla tytölle vaaleanpunaisen bodyn ja hameen. Minua vähän nauratti, mutta lupasin pukea ne tytölle kun kummi on taas tulossa. Eilen kävivät yhdessä H ja J ja pidin lupaukseni. Otin aamupäivästä neidistä muutamia poseerauskuvia (ei tuo kyllä taida vielä suuremmin poseerauksen päälle ymmärtää, mutta söpölle näyttää ainakin vanhempiensa mielestä). Kummien vierailu menikin sitten tosi kivasti nukkuessa lähes koko ajan...

Niin juu, se piti sanomani että ei niitä ristiäisiä vielä ole pidetty. Kummeiksi pyydetyt ovat kuitenkin toimeen lupautuneet, joten kutsumme heitä kummeiksi jo nyt.

Ensimmäinen ulkoilu

Käytiin vauvan kanssa eilen vähän harrastamassa. Testattiin vaunut ensimmäistä kertaa ja tutustuttiin ulkoilmaan. Minä otin tietysti kameran mukaan, niin pääsin vähän treenaamaan kuvaamista. Kuvauskohteet eivät olleen kummoisia, mutta saimme keuhkoihin raitista ilmaa ja tuli todettua että vauva viihtyy vaunuissa.

Nallepeiton alla on nyt uusi jäsen

Nallepeittolaiset ylpeänä esittää: Vauva!

Tämmöisen pienen liikennemerkin saimme aikaiseksi. Neiti syntyi maanataina ja sairaalasta kotiin pääsimme torstaina. Vauva on tosi taitava, syö tissiä, nukkuu ja välillä sotkee vaippoja, joita isi vaihtaa. Hänellä on tosi reippaat kädet, ne huitoo kokoajan. Meille onkin jo muodostunut imetysrituaali, jossa pidämme käsistä toisiamme kiinni, koska se on niin söpöä (eikä liity mitenkään siihen että nuo pienet kädet ja varsinkin kynnet osaa tosi hyvin raadella äidin herkkiä osia siinä lähellä suuta).

Tämä äiti aloitti valokuvauskurssin pari viikkoa sitten ja hommasi kamerankin. Ja vannotti, että eihän sitä nyt pelkkää vauvaa kuvata, ihan muita juttuja olen kiinnostunut kuvaamaan. Noh, varmaan on vähän vaikea uskoa, mutta ei tässä lähipäivinä kyllä ole mitään muuta kuvattu kun vauvaa. Olkoonkin että ei tähän elämäänkään mahdu muuta kuin vauvaa. Mikä sinänsä on hassua, että noin pieni ihmisen pätkä voikin täyttää kahden ihmisen koko elämän.

Ompelin ensimmäiset vaatteet vauvalle

Näissä ulkovaatteissa vauva kotiutuu.

Alla valkoinen body ja turkoosit puolipotkarit tai oranssit potkarit, en osannut päättää...

Heti synnyttyään vauva saa päähänsä ötökkäpipon...

...jossa on myös nimi ihan varmuuden vuoksi.

Yksi ystävä kysyi jo kesällä, että oletko ommellut kovasti vauvalle vaatteita. Olin ihan hölmistynyt kun tajusin että tosiaan, en ole, yhtään! Johtuu siitä että olemme saaneet lahjoituksena niin paljon vaatteita, että en ole kokenut tarvetta ommella mitään. Eilen illalla kuitenkin havahduin siihen tosiasiaan, että ei meillä ulkovaatteita ihan ehkä olekaan . Äitiyspakkauksessa tullut pehmoinen trikootoppapuku on kokoa 70, vauva ehkä hukkuu siihen. Vauvalle tekemäni neuletakki ja aikaisemmin värjäämäni oranssit villasukat kelpaa hyvin syksyiseksi päällivaatteeksi, muut vaatteet oli kehiteltävä jostain.

Ompelin housut ja tumput Merimiehen vanhasta kauluspaidasta, resorinpaloista ja ohkaisesta fleecestä. Koristeeksi vähän polvekenauhaa ja konekirjontaa. Pipo on fleeceä, sekin jämäpaloista. En ymmärrä miksi niin moneen vauvan vaatteeseen, pipoon, myssyyn ja huppuun on ommeltava korvat, ja silti tein sen itsekin. :)

Sisävaatteiksi joissa vauva kotiutuu valitsin äitiyspakkauksen valkoisen bodyn ja turkoosit puolipotkarit. Toisaalta tykkään myös oransseista potkareista, jotka itse värjäsin ja koristelin vanhasta t-paidastani leikkaamallani kissakuvalla. Ehkä päätän vasta laitoksella.

Alin myssy on sairaalaa varten. Kun vauva syntyy, hän saa päähänsä tuon ötökkäpipon. Lähimmät ihmiset ymmärtänevät hauskuuden. Myssy on yhdestä lahjoituksena saadusta vauvan t-paidasta tehty. Laimasin myssyyn nimen ihan siltä varalta, että joutuu sairaalassa hukkaan.