Viime lauantaina juhlistimme pikkuemännän synttäreitä
kaikista läheisimpien kanssa. Pidetään isompia kemuja sitten jos neiti niin
haluaa, kunhan itse osaa ottaa kantaa asiaan. Tyttö oli vähän ihmeissään aluksi
mitä kummaa tapahtuu. Kaikilla tulijoilla oli jotakin mukanaan ja hänelle niitä
ojenneltiin.
Ensin tuli lähikummit mukanaan taiteilijantarvikkeet ja
japanialainen kirja pikkuemännälle sekä herkkupiirakka kahvipöytään. Kummien
kanssa piirreltiin ja puhalleltiin pikkuemännälle muutamia ilmapalloja juhlan
kunniaksi.
Melkein jo ehdittiin kakkuhommiin, ennen kuin tuli mummi ja pappa.
Heillä oli mukana minun vanha nukensänky johon mummi oli ommellut ”uudet”
petivaatteet minun mummoni vanhoista esiliinoista ja muista vanhoista
kankaista. Heti yritettiin peitellä leluapinaa sänkyyn, mutta pienen paijailun
jälkeen pikkuemäntä oli sitä mieltä että sänky pitää tyhjentää ja apina sai
komean ilmalennon.
Kynttilän puhaltamisessa meinasi mennä neidillä sormi
suuhun, mutta keksikin sitten lopulta yrittää sammuttaa liekin niillä sormilla.
Onneksi mummi oli vieressä ja ehti hätiin ennen kuin mitään haaveria pääsi
syntymään.
Siinä pikkuemäntää rauhoitellessa leikimme pakastekakun ”kuvulla”.
Tulihan ne loputkin vieraat viimein mukanaan jos ja vaikka mitä. Kummi joka
juhli Udmurtanissa pikkuemäntää lähetti toisen Tampereen kummin mukana
ksylofonin sankarille. (Ksylofonikuva hukkui johonkin, kuvataan sitä myöhemmin lisää...) Kaikki lahjat olivat toivelahjoja ja ovat olleet jo
kovassa käytössä. Meillä oli leppoinen lauantaipäivä, hyvää seuraa pitkin
päivää ja pikkuemännälle paljon ihmeteltävää. Talo ei ratkeillut liitoksistaan
valtavan juhlakansan takia eikä näin jälkikäteen valtavan lahjameren takia.
Loppuun vielä taidekuva ihan vaan siksi kun sellainen syntyi kuvankäsittelyllä leikkiessä.