Kantotakki numero kaksi

Ilmojen viileneminen meinaa haitata harrastusta. Käydään lähes joka aamu edelleen pikkuemännän kanssa Mandukareissuilla lähimetsässä mutta vilu meinaa iskeä ilman takkia enkä voi kuvitellakaan pistäväni reppua takin pääkke ja tytölle täyslatinkia ulkovaateita. Kehittelin sitten seuraavanlaisen ratkaisun. Otetaan vanha ulkoilutakki (kiitos Nalletäti, takki on sieltä kulkeutunut aikoja sitten ja ollut jo käytössä mutta sittemmin siirretty ullakolle hengailemaan). Mieluiten sellainen takki jossa on selän yläosassa poikkisauma. Ratkotaan poikkisauma auki ja ommellaan molempiin raunoihin erillinen kaitale kuminauhakujaksi. Aukon päihin ommellaan resorista kolmiot.

No en minä sitä ihan noin pitkälle suunnitellut, kunhan keksin että selkään aukko ja sitten sovitetaan ja suunnitellaan. Äitini sattui olemaan sopivasti meille töistä tullessani ja puhuin hänet ympäri projektiavuksi. Himpun vaikea kun on suunnitella vaatteeseen kommervenkkejä kun se on päällä ja se tuunattava osa on selässä. Äiti se sitten mittaili ja tuumaili ja keksi että näin onnistuu. Ompeluun ei mennyt kuin muutama pieni hetki. Takissa oli kyllä huppukin, mutta eihän huppua voi selkäkyytiläisen kanssa olla. Tein hupusta pystykauluksen ja käytin ylijääneet hupun osat selkäreiän rakentamiseen. Ei tuo mikään kaunis ole, mutta tosi toimiva. Ei ole kyllä takkikaan kovin kaunis, vaan silläkään ei ole väliä. Pääasia että pitää tuulen ja siinä hommassa on ihan passeli.

Pikkuemäntä on aina ollut noiden käsiensä kanssa sellainen vapaustaistelija. Niin myös kantorepun kanssa. Kädet on saatava ylös ja näkyviin. Takissa ei ole siis hihoja lapselle, vaan neidille puetaan villakerroksia sään mukainen määrä, että saa heilutella käsiään vaikka tihuttelisi vettä. Nämä takin esittelykuvat otimme eileaamuna. Mies taas kameran takana ja me pikkuemännän kanssa poseerasimme onnistuneesti ja vähemmän onnistuneesti. :) Ja sitten tuo kypärämyssy. Niin onnellinen olin kun lähdettiin myssy oli kiltisti päässä. Sen kun metsään pääsimme, huomasin sivusilmällä että joku valkoinen heilahteli iloisesti korvani kohdilla. Eikä sitä myssyä kyllä saa lapselle päähän enää selässä ollessa. Onneksi ilma osoittautui lämpimäksi. Ja niinhän siinä taas kävi, että loppumatkasta selästä kuului jo tasainen tuhina.

Oikein kun tuota lasta metsäyttää niin kyllä siitä vielä peikko tulee, eikö?

Ihana syksy 2

 

Eilisellä aamulenkillä kuvailin uudella puhelimella luonnonihmeitä kun pikkuemäntä väsyi pitämään äidille seuraa. Oli melkein hassua bongata joku muu pörriäinen kuin ampiainen, niin paljon niitä surisijoita on viimeaikoina ollut.

Käytiin sitten takapihallakin todistamassa kasvun ihmettä. Meillä oli vähän railaksa meiniki pikkuemännän kanssa kun maisteltiin porkkanoit aja omenoita (molemmat asisivat kokea sitä kasvun ihmettä vielä lisää. Niin ja tuo ihmisen pätkä kiipeää tätä nykyä jo penkille, tuolille ja sohvapöydällekin.

Ihana syksy

Meillä ollaan siirrytty uuteen elämänvaiheeseen. Minä olen palannut töihin ja muu perhe jatkaa kotoilua. On tätä jo odotettukin ja vaikuttaisi siltä että oli sen odottamisen arvoista. Minä en ole kotiäitiainesta vaan tarvitsen kodin ulkopuolista työtä pysyäkseni järjissäni. Mies taas vaikuttaa olevan varsin hyvää koti-isi ainesta. Kahdessa viikossa (sen verran olen töitä tehnyt) isi ja tytär ovat löytäneet oman päivärytminsä jota ihaillen seuraan ja kuuntelen. Heillä on omia juttuja ja viihtyvät mitä parhaiten keskenään. Onneksi äitikin on vielä ihan tervetullut mukaan puuhaamaan.

Meillä on pikkuemännän kanssa kahden keskistä laatuaikaa aamuisin, kun heräämme paljon aikaisemmin kuin isi. Pyrimme ulkoilemaan joka aamu, jos sää suinkin sallii ja syömme aamupalan rauhassa ja nautiskellen. Täytyy sanoa että tuo ihmisen pätkä on muuttanut minua monella tapaa ja yksi todella tervetullut muutos on aamut. Ennen en ennen töihin lähtöä oikein pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin töihin menoon. Nyt en mieti töitä yhtään, ennenkuin luovutan vetovastuun isille aamulla juuri ennen töihin lähtöä.

Torstai-iltana kävimme pikkuemännän kanssa metsässä pidemmällä reissulla. Sidoin kaulahuivin meidän ympärille vähän lämmittämään ja pitämään hyttysiä loitolla. Lampöä riittikin niin hyvin että neiti torkahti kyydissä. On se ilmeisen mukavaa menoa kun voi torkutkin ottaa. Kiitos vaan ystäväni L tuosta lainaMandukasta, ei me kantoliinalla varmasti näin usein retkeiltäisi.

Syksy tuo mukanaan myös puutarhan hoidon parhaat puolet, herkullisen sadon. Tomaattikaapissa on nyt ihan valtavasti tomaatteja ja ne on tosi hyviä. Yhtään en aio itselleni tästä kunniaa haalia, taimet on äitini ja ns.anopin kasvattamia. Äitini ja mieheni niitä on koko kesän jaksanut hoitaa. Auringonkukat sentään kylvin itse, harventamisessa auttoi ystäväni H. Mutta siis kohta se aukeaa, ensimmäinen auringonkukka. Ja sitten on vielä takapihalla niitä omenoita ja kurpitsoita ja porkkanoita ja... Pitäisi varmaan sielläkin piipahtaa kuvaamassa.

Pikku pyöräilijä

 Ostin joku aika sitten pyörän. Lasten kuljetusistuimen olin ostanut työkaverilta käytettynä jo toissa keväänä. Muutaman viikon olemme Pikkuemännän kanssa pyöräilyä harjoitelleet ja se on meistä molemmista kyllä tosi mukavaa. Tai siis äitin istumalihaksista se on vähiten mukavaa, kaikki muut varmaan pyöräilisi paljon enemmänkin. :)

Tänään meillä oli Pikkuemännän kummi H kyläilemässä (luetaan puuhaamassa neidin kanssa niin minä ehdin vähän ommella ja isikin sai omaa aikaa) ja me lähdimme lapsen kanssa saattamaan kummia kotiin. Ei kyllä saateltu kun muutama kilometri, kun iltapuuron aika jo kummitteli takaraivossa (luetaan äiti on väsynyt eikä jaksa nyt polkea enempää). Hyvää teki kuitenkin pieni pyöräilypyrähdys. Isi ystävällisesti otti kuvia meidän pyörätouhuista niin sain tännekin laittaa teidän ihailtavaksi sekä pyörän että niin tomeran pikku pyöräilijän kuvan.

Tykkimäellä

Eilen piipahdimme koko perhe Tykkimäellä. Pikkuemännän kanssa ajelimme heppakarusellissa ja leikkipuiston laivalla. Myös leikkipuiston vauvakeinu oli kiva (ihan niinkuin kotona ei saisi tarpeeksi keinua). Äitin piti käydä olemassa hauska (ehkä tosin vain omasta mielestään) valokuvausseinän aurinkona. Eläimiäkin ihmeteltiin ja törmättiin tuttavaperheeseen. Pikkuemäntä sai ilmapalloja ja voitti arpajaisista lakupötkön (jonka isi söi). Kävimme myös mysteeriossa eikä neitiä pelottanut yhtään. Hyvin upposi aikaa moiselle reissulle vaikka laitepuoli jääkin vielä pikkuihmisen kanssa ihan koluamatta. Ei kyllä suuremmin haittaa, minä kun olen sitä keinukaruselli ja pilvenpyörä -tyyppiä.

Mummi teki istuinpehmusteen rattaisiin

Tämän aamun aamulankki tehtiin vaihteeksi rattailla. Niillä kelpaakin nyt ajella, kun mummi surautti niihin istuinpehmusteen. Aamulenkin tarkoitus oli kuvata pehmustetta tositoimissa, mutta nyt kuvia katsellessa totesin että eivät kyllä kovin hyvin esittele tuota tuotosta.No ainakin ne kertoo että pikkuemännällä on hyvä olla rattaissa kun noin virnuilee.

Äitini osti tuon kankaan pikkuemännälle tuliaisiksi jostakin reissultaan. Olikohan niin että neiti oli vielä mahassa silloin. Kangas on odottanut käyttöönpääsyä ja rattaita se piristääkin kivasti. Meillä kun muutenkin on puna- ja vihreäsävyisiä tekstiilejä käytössä rattaissa.

Riisit pussiin, pussit ämpäriin, ämpäri lahjaksi

Viime lauantaina oli yksien sisarusten yhteiset synttärit. Toinen täytti kaksi ja toinen kuusi. Päätin tehdä lahjan itse, sillä tiedän että heillä on paljon lahjojia ja rahaakin lahjoihin on varaa käyttää minun näkökulmastani aika paljon. Halusin antaa jotakin sellaista mitä moni muu ei tule antaneeksi, itse tehtyä juuri sankareita ajatellen. Niinpä silppusin vanhoja kauluspaitoja, vauvanvaatteita ja aikuisten t-paitoja ja ompelin hernepussien idealla riisipusseja. Jokaiseen pussiin tuli aplikoituu kirjain ja toiselle puolelle kusiollista trikoota. Todellisuudessa suurin osa materiaaleista oli jo silputtu muihin projekteihin ja näihin käytin enemmänkin jämätilkkuja. Riisit on eräistä häistä ylijääneitä mutta ämpärin sentään ostin uutena. :)

Projekti ei olisi kuitenkaan onnistunut ilman pikkuemännän kummeja. Olin tässä menneellä viikolla muutaman päivän remonttileskenä kun mies oli auttelemassa eräiden keittiörempassa. Silloin kummit H ja J tulivat ystävällisesti meille ja puuhailivat pikkuemännän kanssa niin että minä sain ommella. Onneksi on tämä pieni mutta niin ihana turvaverkko.

Turvaverkkoa tarvittiin myös juhliin siirtymiseen, sillä mies oli talouden ainoalla käytössä olevalla autolla siellä remppahommissa. Houkuttelin vanhempani meille keräämään vattuja ja ajelimme sitten pikkuemännän kanssa heidän autollaan juhliin. Kätevää, tosin vatut ovat tänä vuonna matoisia ja rupuisia, joten äiti taisi kuluttaa enemmän aikaa muuten puutarhassa puuhaten. Niin ja siellä juhlissa lahja pääsi heti käyttöön, joten oletan että oli ihan onnistunut.

Aamuseikkailuja

Pikkuemännän aamu alkaa nykyisin viideltä. Olemme ajankuluksi tehneet metsäretkiä aamulla kun on vielä viileää ja kaikki muut nukkuvat. Kamerakin on tullut mukaan jokusen kivan syyskesäkuvan olen saanut napattua. Tervetuloa meidän lähimetsiin!

Samalla olemme tarkastelleet lähialueiden myrskytuhoja ja muutamat kumossa olevat puut on jääneet kameraan.