Laatikko härkäpavuille ja herneille. Eilen tehtiin iskän ja äipän kanssa.
Tästä lähdettiin lauantaina selvittämän paikkaa ja reittiä laatikolle.
Ja tässä reitti selvänä ja laatikko paikallaan.
Tervetuloa meille, Sulo tylsästi tervehtii ja takana kamalasti romua...
Toisella puolella sisääntuloa on postilaatikko, kukkapenkki ja lupiinia hiekalle kasvaneena.
Muutaman tunnin päästä lupiinien keskelle muutti vanhoja pihalaattoja ja Sulo niiden päälle päivää paistattelemaan.
Siinä se nyt on, Sulon uusi koti!
Eilen oli taas vanhempani talkoilemassa. Ollaan saatu
pihalla aikaiseksi vaikka jos mitä. Eilen tehtiin muutakin, mutta tämä vei osan
ajasta. Perjantai-iltana keksin että haluan härkäpavuille ja herneille oman
kasvatuslaatikon. Sellaisen joka on valmiiksi tukiseinää vasten, että ei
tarvitse viritellä tukia niin paljon erikseen. Meillä on edellisten asukkaiden
jäljiltä takapihalla isot koiratarhat, joiden ”seinät” ovat metalliverkkoa.
Meidän tarkoitus on säilyttää tarhoissa polttopuita, mutta jostain kumman
syystä sinne on eksynyt vähän jotakin romuakin. Nyt kun olemme urakoineet
tontin siistimistä, keksin että tarhan eteläseinustalle paistaa nyt paremmin
aurinko koko päivän ja sinnehän sopisi kivasti se herneiden kasvatuslaatikko.
Ensin täytyi vain raivata tie tulevalle kasvatuslaatikolle, että sitä pääsi
rakentamaan ja täyttämään. Kyllä siinä lauloi oksasakset, moottorisaha,
oksasilppuri ja muutama työmies, mutta niin vaan saatiin reitti selväksi ja
kasvatuslaatikko kasaan sekä täyteen. Ensi viikolla pääsen kylvyhommiin. Kiitos
iskä ja äippä, kyllä olette aarteita!
En malttanut olla tänäänkään poissa pihalta, kun ilma oli
niin mahtava. (Nyt polttelee käsiä, auts, miksi se kevään ensimmäinen aurinko
on aina niin kirpakka…) Laulatin oksasilppuria hetken, ajoin ruohonleikkurilla
naapurin kanssa jaetun ojan meidän puoleisen sivun puhtaaksi lupiineista ja
ties mistä putkista. Ja sitten taas ratkaisin yhden mieltä vaivanneen pulman
pihamaalla. Meille pihaan ajettaessa, ihmiset bongaavat lähes ensimmäisenä
Sulon eli roskiksen. Ja sen vieressä on kukkapenkin pohja joka pitäisi tehdä
penkiksi ja sen takana romua. Ei kovin kaunis vastaanotto. Minulla on ollut
suunnitelmia tuolle kohdalle, mutta Sulo on seisonut suunnitelmien tiellä.
Sitten se napsahti. Siirsin Sulon toiselle puolelle sisääntuloa, toissa syksynä
tehdyn kukkapenkin jatkoksi. Ei ole kovin kaunis näky vieläkään, mutta sentään
enemmän jo sen näköinen että tätä juttua on mietitty. Ja nyt saan siihen Sulon
vanhalle paikalle vihdoin jotakin kivempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti