Pitkästä aikaa postaus tunnisteella aamuisin. Nautin kun valo lisääntyy ja ulos voi puikkelehtia jo ennen puolta päivää. Tätä harrastusta edesauttaa myös aavistuksen kiinteämpää ruokaa syövä lapsi. Jaksaa siis hiukan pidempi aikoja ilman tankkausta.
Käytiin tänään aamulenkillä pikkuemännän kanssa. Naureskelin siinä pukiessa, että kuinka hipiltä voikaan ihminen näyttää. Tykkään noista punaisista varusteista ja erityisesti tästä vihreästä villaisesta kantoliinasta. Pikkuemännän oranssinpunainen myssy on kummi H:n mummon aikoinaan H:lle tekemä. Minusta varsin suloinen. Myssyn lisäksi pukuun kuuluu housut, takki ja tumput, mitkä kaikki ovat meillä käytössä, tosin eri aikaan, niin ei tule liian hempeä kokonaisuus. :)
Ulkona on ihan kevät. Kävelytiet ovat melkein sulia ja lunta on pieninä kasoina siellä täällä. Meidän lenkkireitin varrella kulkee oja. Sen pohjalla virtasi vesi ja muutamia kymmeniä senttejä korkeammalla oli jäätä siinä missä vedenpinta oli aikaisemmin mennyt. Kaunista ja kummallista. Tähän aikaan vuodesta kuuluisi olla paljon hankia ja pakkastakin. Tosin pakkasia ei ole ikävä, koska ulkoilu pikkuemnnän kanssa on ollut koko talven helppoa, kun ei juuri ole tarvinnut murehtia kylmettymisestä.
Nämä lenkit ovat rankkoja meille molemmille. Kuten kuvasta näkyy, pikkuemäntä on lenkin jälkeen kuin herne palossaan. Välillä herääkin herneissään. Äiti taas saa lisää virtaa kun on ensin punnertanut pitkin katuja vajaa yhdeksän kiloa lisäpaino mukanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti