Pihalla tapahtuu

Näkymä takapihalle on siisti, rauhoittava ja kaunis.

Mansikka on nyt nostettu roikkumaan oven viereen.

Palsamiköynökset istutettiin iskän kanssa jo viime viikolla, en vain ehtinyt kuvaamaan. Polttopuut ovat tosin paljon näyttävämpiä tässä kuvassa kuin pieni hentoinen palsamiköynöksen taimi.

Raparperitkin siirrettiin jo viime viikolla iskän kanssa salaisesta puutarhasta kurpitsakumpareen viereen. Eivät olleet siirrosta moksiskaan, vaan kasvavat iloisena jo uusia lehtiä ja varsia.

Eilen iskä ja Merimies rakensivat hernelaatikolle oman katoksen ettei puu tarhan katolta valuva vesi runtele ja hukuta kasvejani rankkasateiden aikaan.

Juures-salaattilaatikossakin on jo elämää.

Vuosi sitten istutettu pioni avasi juuri ensimmäisen kukkansa ja nyt tiedän että se on väriltään valkeahko.

Eilen olivat taas vanhempani meillä puuhastamassa. Iskä teki pihalla vaikka ja mitä, Merimies myös. Me äipän kanssa siivosimme sisällä. (Sisäkuvia ei ainakaan tähän postaukseen tullut, ehkä myöhemmin.) Alkaa olla juhannusta varten siisti koti sekä piha. Iskä on ottanut huolehtiakseen nurmikkomme hyvinvoinnin ja kyllä se nyt on niin järjestelmällisesti leikattu useamman kerran, että näyttää tosi hienolle.

Viime viikolla teimme iskän kanssa lapiohommia. Ilmaus on vähintäänkin hauska, koska isä oli se joka hikoili ja minä lähinnä osoittelin sormella, että tuohon. Mutta yhdessä tuumin toimimme. Siirsimme siis raparperit omalla tontilla salaisesta puutarhasta takapihan perälle, kurpitsakumpareen naapuriksi. Siistiytyi sekä takapihan maisema että helpottui minun raparperin käyttö, kun ei tarvitse aina viikatteen kanssa mennä varsia hakemaan. Äippä silppusi omenapuun kuivat oksat hakkeeksi, jolla siistimme entisestään raparperien alusia ja kurpitsakumparetta. Isän kanssa istutimme palsamiköynnökset, jotka viime viikolla otsin Mustilasta. Iskä siivosi myös vanhan vuorimännyn ympärystä ja purki pois vanhan kompostin rungon ja teki paljon muutakin.

Hernelaatikkoa suunnitellessani, en tajunnut ollenkaan ottaa huomioon, että puu tarhan katto viettää hernelaatikolle päin ja sateella kaikki vesi valuu laatikkoon. Laatikkoon kylvetyt ja istutetut taimet ovat olleet kovilla viime päivien sateiden takia ja siihen sitten syntyi eilen ratkaisu. Iskä ja Merimies jatkoivat kattopelleillä puu tarhan kattoa katokseksi hernelaatikon päälle. Nyt menee pahimmat vedet ohi laatikon ja kasvit saavat olla rauhassa. Toki se tarkoittaa myös enemmän kastelua, mutta samalla kastelukierroksella ne menevät kuin kaikki muutkin kasvit. Eilen ohjasimme Merimiehen kanssa myös härkäpavut naruilla kohti puu tarhan seinustaa, niin eivät möngi pitkin multaa.

Juures-salaattilaatikolle emme tehneet yhdessä mitään, mutta sen kasvu näyttää lupaavalle, joten halusin kuvata senkin. Jokohan ensi viikolla saadaan itse kasvatettua salaattia? Viime kesänä istutin appivanhempien mökiltä meille kulkeutuneet pionin juurakot pihalle, tietämättä kovinkaan tarkasti mitä tuleman pitää. Epäilys oli että pionit ovat väriltään valkoisia tai vaaleanpunaisia. (Onko niitä olemassa muun värisiä?) Lähdin kasaamaan valko-vaaleanpuna-violettia kukkapenkkiä niiden ympärille. Tänä aamuna aukesi ensimmäinen pionin kukka sen verran, että pystyn nyt varmuudella sanomaan kukkien värin. Oikein hyvin kelpaa ja on kaunis.