tiistai 3. syyskuuta 2013

Syyspihan näkymät

Nyt on syytä tallentaa tämänhetkiset pihanäkymät siltä varalta että meno yltyy täällä sellaiseksi, että pihalle ei tule mentyä, ainakaan kuvailemaan. Tämä on nyt tällainen kokoava tarina siitä, mitä kaikkea nyt näkyy ja mitkä ovat näkymien taustat. 

Ensimmäisenä esittelyssä sisääntulon näkymä. Tässä oli ennen roskapönttö ja ruma näkymä terassia varten hommatuille puutavaroille. Keväällä kaivoimme ystäväni H:n kanssa tähän kukkapenkin, jota vanhempieni kanssa täytettiin ja kylvettiin. Minä siirsin Sulon toiseen paikkaan, Merimies ja J kantoivat vanhan mankelin rungon näkyville. Iskä osti ja asensi perjantaina mankeliin syyskukaksi keltaisen jättikrysanteemin.








Iskä osti myös terassille jättikrysanteemin. Aikamoinen hovipuutarhuri on tuosta isukista kehkeytymässä. Hyvä niin, on meillä sitten pihaa mitä esitellä.





Leimu- ja pionipenkki syysasussaan. Penkkiä laajennettiin keväällä, lähtökohtana tämä ja laajennus kevätasussaan täällä.





Mansikoiden istutuslaatikko on nyt täytetty ja odottaa taimia. Täällä aikaisempi tarina mansikkalaatikosta.  Iskä puuhasi tämän kanssa perjantaina ihan tosissaan. Tärkeää on huomata singelillä siistityt laatikon reunat, näin on ruohonleikkaajan helpompi työskennellä. Laatikko on kyllä niiiin hieno!
 




Kurpitsalaatikossa pihan perällä valmistuu kaksi jättikurpitsaa. Kovin jättejä nuo nyt ei ole, mutta kyllä niistä syödäkseen saa.






Saniais- ja leimurivi jatkaa kukoistustaan (ja laajenemistaan). Iskä se perjantaina ehti kaivamaan maahan lisää H:n pihalta meille kantautuneita saniaisiakin.





Mustilan reissulta mukaan tarttuneet Palsamiköynökset ovat asettuneet taloksi. Täällä vielä ihan taimena. Joku reipas oli käynyt keskimmäisenkin taimen naruttamassa ylös, kun minä olen vain huokaillut että pitäisi…



Keväällä istutetu villiviini on myös asettunut taloksi. Ihan mahtava kasvu ja kukoistava kasvi. tekee juuri sitä mitä pitääkin, naamioi meidän ankeaa puu tarhaa vähän vehreämmäksi.


Ja viimeisenä kuvana tämän hetken hullaannus. Kriikunat ovat kypsiä ja niitä syödään posket pullollaan niin meillä kuin vanhemmillanikin. Iskähän se nämäkin kunniallisesti keräsi meille ja vielä on toooosi paljon puissa odottamassa poimintaa. Saattaa olla että puista lähtee latvat, niin saamme tänä vuonna latvuksista hedelmät talteen ja ensi vuonna kerääminen on helpompaa, kun eivät ole niin korkealla.


Se mitä äipän kanssa teimme viime perjantaina sillä aikaa kun iskä puuhasi pihalla onkin ihan toinen tarina. Raportoin sen tiettyjen toimenpiteiden jälkeen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti