Haaveilin alkuraskaudesta kehdosta alakerran päiväunipaikkana vauvalle. Sitten luovuin haaveesta, koska en vain uskonut sopivaa kehtoa sopivaan hintaan löytyvän. Muutama viikko sitten ystäväni H kysyi yllättäen, haluammeko tummaksi maalatun puisen kehdon. Ai että haluammeko? (Tai siis haluanko, Merimieheltä ei kyllä kysytty...) Ei tarvinnut paljoa miettiä. Kehto on H:n siskolta ja H ja J ystävällisesti hoitivat kuljetuksenkin. Menee kyllä ihan sarjaan uskomatonta! Meille vain ilmaantui kehto, joka on ihan täydellinen olohuoneeseemme.
Kehdossa tuli mukana patja ja vihreäruudullinen äitiyspakkauksen makuupussi. Askartelin kehtoon kaksi samanlaista peittoa hyödyntäen tuota saatua makuupussia, kahta lahjoituksena saatua pientä pussilakanaa, nauhalaatikosta löytynyttä brodyyria (epäilen että olen senkin saanut aikoinaan H:n äidiltä) ja äipän Tallinnasta tuomaa koukkunauhaa. Toinen pussilakana oli soma valkoinen, keltaisilla pilkuilla. Toinen oli toiselta puolelta valkoinen ja toiselta puolelta pastillisävyinen hassuilla kuvioilla. Olen hiukan allerginen pastillisävyille, eikä ne olisi oikein olohuoneeseemme sopineetkaan, joten otin ruiskuemulsion ja mustan pigmentin esiin ja värjäsin kuviopuolen pussilakanasta harmaaksi. Kuvio näkyy edelleen läpi, mutta on huomattavasti rauhallisempi ainakin minun silmään näin. Makuupussista purin päällikankaat pois ja halkaisin vanun kahtia. Näin sain kahteen samanlaiseen peittoon vanut. Päikkäripeitto nyt ei tarvitse olla mikään todellakaan paksu, mutta halusin sinne vähän pehmikettä väliin. Nyt kun on kaksi nättiä peittoa, ei tarvitse erikseen pussilakanaa, vaan peiton likaantuessa sen voi heittää koneeseen ja ottaa lipastosta toisen samanlaisen käyttöön.
Tein patjan päälle myös patjansuojukset, jotka ovat samalla lakanat. Alimmaisena kerroksena on ulkoilupukukankaasta kosteussulku, sen päällä vanha froteepyyhe ja päällimmäisenä siitä kuviollisesta pussilakanasta se valkoinen puoli. Koska halusin tehdä näitäkin kaksi samanlaista, pussilakanan valkoinen osa ei ihan riittänyt yksikseen, niin askartelin vauvan pään alle tyynyä kuvastavan tilkkuviritelmän. Koko systeemin päissä on kumanauhat, joten ne on kohtuullisen helppo virittää patjan päälle. (Totuuden nimissä todettakoon, että toinen patjansuojus-lakana ja peitto ei ole vielä ihan valmis, kun jollain oli hoppu päästä käyttämään uutta kameraa!)
aivan ihana, täydellinen kehto!
VastaaPoistaOotpa jaksanut näpertää, että peitot yms. ovat kivempia!
Töitä jo uurastettu 5,5 viikkoa, nopeasti se aika menee! Kohta onkin jo syysloma :)
t. Jenni
Kiitos ystävä taas kommenteista! On niin hassua että toiset on töissä. Muistelen lämmöllä meidän syyslomamatkaa muinoin, seuraavaan saattaa mennä vielä joitakin vuosia.
VastaaPoistaVoi mä muistan tämän pesänrakennuksen. ihan samanlaisia juttu tehtailin pari vuotta sitten. Se oli kutkuttavaa aikaa. Kehtokin löytyy 1800-luvulta, mutta siinä ei vauva suostunutkaan nukkumaan, vieresä vain.
VastaaPoistaVau, mulla on ihan olo kuin oisin joku oikee bloggaaja kun on useampi kommentti samassa tekstissä. :)
VastaaPoistaKiitos samaistumisesta Eilen Tänään Huomenna! Äitiysloma on ollut kyllä ihanaa aikaa, kun mitään kovin fyysistä ei vaan jaksa tehdä, mutta ompelukoneella jaksaa istua vallan mainiosti. Tulee olo, että olen edes jotenkin tälle taloudelle hyödyksi. Ja toisaalta raskaushormoonit rauhoittaa entisestään vetelää luonnettani ja kykenen tekemään liioitellun tarkasti ja työläästi asioita, jättämään projekteja kesken ja palaamaan niihin taas hetken kuluttua. Tavallisesti välttelen isoja projekteja, koska kun ne kerran jäävät kesken, on niihin vaikea enää palata.