Aamulla

Olen elänyt elämääni aikaisemmin niin, että työaamuina keskitytään vain työhön menemiseen ja kaikki muu on ylimääräistä. Se on jotekin ankeaa ja työ saa aivan liian ison osan ihmisen elämästä. Nykyisin on aika tavallista että herään ennen kellon soittoa. En ole kovin pirteä tosin, mutta en saa enää untakaan. Nousen ylös ja suuntaan ulos. Aamuiset kävelyretket heräilevässä luonnossa on kullan arvoisia.Ssiellä piristyy ja näkee kaikenlaista.

Edellisessä blogissa minulla oli tapana ottaa kuva tai useampi aina erkkaopintoihin matkatessani. Nyt voisin ottaa aamuretkiltäni kuvia, saan talteen vuodenaikojen muutokset ja omat fiilikset. Aamulla kun pää on jotenkin niin selkeä. Rakastan aamuja juuri siksi, kun maailma on auki ja edessä uusi päivä, jonka käsikirjoitusta ei ole vielä kirjoitettu.

Tänä aamuna varustauduin kameran kanssa matkaan. En päässyt kuin kuistille, kun näin taas vanhat ystävät. Bambiperhe ruokailee takapihallamme vakituisesti. Hautasin viime syksyn omenasadon ylijäämän pihan perälle ja bambit ovat sitten ystävällisesti tuhonneet niitä koko talven. En tiedä ovatko nuo metsäkauriita, kuusipeuroja, valkohäntäkauriita vai mitä lie. Siksi kutsun heitä yleisnimellä bambi.

Ilma oli harmaa ja sumuinen, puiden oksilla huurretta ja maakin harmahtava. Lunta on vielä aika paljon vuoden aikaan nähden. Noin 4 astetta pakkasen puolella oltiin kuuden aikaan aamulla. Piristävän aamuretkeni jälkeen nautin aamupalan ja nyt valmistaudun pikkuhiljaa karauttamaan töihin. Tästä tulee varmasti hyvä päivä, olen nyt jo niin onnellinen. Mukavaa päivää kaikille!

Tervetuloa mukaan Riinu!