Maha alkaa olemaan sen kokoinen, että se ei enää pysy piilossa. Töissä työkaverit tietää, mutta itsellä on mukavampi olo kun vaatteet ei kiristä ja purista. Niin ja eihän ne oppilaat tiedä, vaikka tuskin niitä nyt kamalasti mun maha kiinnostaa.
Tein tunikan. Kaava on Suuri Käsityö -lehdestä, ehkä viime kesältä. Siinä mekko, lyhensin tunikaksi, tein hihoihin vekit ja selkään piristeeksi aplikaatiokukan ja koristeompeleita. Tosi monta tuntia projektiin meni, mutta oli se sen arvoista. Edessä olevat laskokset ei ihan asettuneet niin nätisti kun olisin halunnut, mutta pikkuruiset käsinpistot korjaavat sen mitä silitysrauta ei kykene korjaamaan. Niin ja sivusaumoissa on taskut, en oo tehny sivusaumataskuja varmaan ammattikoulun jälkeen, eli noin kahteentoista vuoteen.
Pitipä vielä sanomani, että kangas on ns. anopin varastoista mulle kulkeutunut kangaspala. Selässä on sauma siitäkin syystä, että sain kankaan riittämään. Mulla on pienoinen pakkomielle tehdä ompeluksia aina pikkasen naftista kangasmäärästä ja sitten sovelletaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti