Lueskelin nostalgiahuuruissa vanhoja blogejani ja tajusin miten paljon tätä kaipaan. Kirjoittamista elämänlankani pätkistä ja sivupolkujen pikkukivistä. Oli aloitettava uusi blogi, sillä Omaa tilaa ei elämässäni jatkossa tule olemaan enää niin paljon. Blogi kuvasi hyvin uuden talon huumaa ja opiskelua erityisopettajaksi. Nyt on kuitenkin aika kääntää taas sivua elämässä. Karhun kakka kaikessa hauskuudessaan tuntuu jo vanhalta, rakkaalta mutta myös aika erilaiselta osalta nuoremman Oupan elämää.
Tämän blogin nimi tulee tällä kertaa minun vanhasta vauvapeitosta, joka pitää majaansa sohvan nurkassa. Menen edelleen piiloon pahaa maailmaa nallepeiton alle kun ottaa oikein koville tai kun tuntuu täydellisen onnelliselle rutistan nallepeittoa jakaen sillekin osan onnestani. Jaan siis tännekin osan juuri niistä tuntemuksista.
Tässä siis ollaan. Minä ja aviomieheni, merimieheksi häntä useinmiten kutsun. Asumme rintamamiestalossa Kouvolassa, kuitenkin aikalailla omassa rauhassa. Kirjoitan käsitöistä, kotihommista, elämästä yleensä ja pienestä ihmeestä, joka kulkee mukanani toivottavasti syys-lokakuun vaihteeseen ja täydentää meidät perheeksi. Paljoa en sinulta odotakkaan, pieni ihmeemme!
Tervetuloa lukemaan kaikki vanhat ja uudet tutut! Kommentitkin on kivoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti