Alavatsaa on nipistellyt ilkeästi taas muutaman päivän. En
tiedä johtuuko siitä, että olen puhunut useamman ihmisen kanssa työkuvioista
taas pitkästä aikaa. Ne kun eivät ole ihan parhaalla mahdollisella mallilla,
vaikka kuvitella voisi kun minulla kuitenkin on virkakin. Mutta ei yhtään
enempää töistä vaan takaisin elämään. Olen sitten lepäillyt enimmäkseen,
kuulostellut oloa ja vaihtanut asentoa aina tarpeen vaatiessa. Tänään teki
kuitenkin mieli jo vähän ulos ja liikkeelle. En uskaltautunut kovin kauas kotoa,
joten seikkailin pienen hetken ihan lähimmässä pikku pikku metsässä.
On aika ihanaa että asumme lähellä kauppoja, eikä kaupungin
keskustaankaan ole kummoinen matka. Siltä kodin läheltä löytyy useampi
metsäseikkailuun soveltuva pöpelikkö. Minun henkilökohtainen suosikkini on
havumetsä, mäntymetsä on kaikista parhain, mutta kuusimetsästäkin löytää
tunnelman aika helposti. Tuo pikku pikku metsä ihan kodin vieressä on kuusimetsä
ja voi mitä kaikkea sieltä löytyikään! Pitää ehkä mennä pienien astioiden
kanssa seuraavan kerran ja kerätä vähän mustikkaa, vattua ja käpyjä mielen
virkistämiseksi.
Mutta mikä on tämä vuodenaika? Eilen satoi lähes koko päivän
ja tänään on ollut kovin tuulista ja vilpoisaa verrattuna kesän aikaisempiin
ilmoihin. Tuli ihan syksyfiilis, vaikka ollaan keskellä heinäkuuta. Jännä miten
säätila ja ilman tuoksu sai ajatukset syksyyn. Syksy tarkoittaa minulle tänä
vuonna jotakin erilaista. En mene kouluun opiskelemaan enkä töihin. En osta
uusia kyniä ja vihkoja, en järjestä työpöytää enkä vaaterekille siistimpiä
vaatteita koulua varten. Minä olen kotona, katson kun lehdet leijailee
tuulessa, haravoin niitä ehkä tai huokailen, että joku muu haravoisi. Minä
rakennan pesää pienelle perheenlisäyksellemme ja kannan häntä kärsivällisesti
siihen hetkeen kun hän on valmis tulemaan tähän kummalliseen maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti