Kierros puutarhassa

Flunssa iski. Mikä aika se tämä on sairastaa? Viimeiset työpäivät käsillä ja tämä on kotona, yskii ja niistää. Kasaantuneet räkäpaperit eivät kuitenkaan olisi olleet kaunista katseltavaa, joten postinhakureissulla otin kameran kauniiseen käteen ja kiersin talon ympäri. Tämmöisiä kauneuksia meidän pihalta löytyy tänään.

Viime keväänä työkaverilta saatu amppelimansikka on talvehtinut istutuslaatikossa ja nyt noussut taas takaisin amppeliin, valmiina terassille ripustettavaksi.

Pionit, syysleimut, orvokit ja angervot sulassa sopussa pikku hiljaa laajenevassa kukkapenkissäni. Viime vuonna samainen kukkapenkkin näytti tältä.

Nimipäivälahjaksi sain ruusupensaan. Sen ympärille istutin muutaman orvokin.

Ruusupensaskin näyttää elonmerkkejä.
.

Sulon vieressä liljapenkki on jo hyvässä kasvussa.
.

Pihaan kaarrettaessa nykyisin tulijaa tervehtii äidiltä nimipäiviksi saatu orvokkiamppeli.

Uusimmassa kukkapenkissä on jo elämää. Kuvaan tämänpuolen pihaantuloa kunhan kukkapenkki on vähän kukallisempi, nyt näyttää vielä vähän ankealta...

Herne/papu -laatikossakin on jo elämää. Härkäpavut ovat olleet harson alla kasvamassa jo puolitoista viikkoa (?) ja toistaiseksi näyttää lupaavalle.

 Matka jatkuu takapihalle sireenin alitse. Tämä piti leikata, mutta en ehtinyt ennekuin ryhtyi silmuja tekemään. Ehkä ensi vuonna.

Ja sitten on vielä ne omenapuut kukkineen!

Naistenkymppi

Kuva naistenkympin sivuilta. Loput omiani. :)

Lyhyt raportti menneestä viikonlopusta. Tottakai kun sitä kerrankin lähtee suureen maailmaan, niin puhelimesta loppuu akku eikä laturi lähde mukaan. Siksi omat kuvat viikonlopulta ovat onnettomia. Olisi ollut niin herkullista kuvata niitä punaisia ihmismassoja edessä ja takanapäin. Se oli ihan mieletöntä!

Lähdettiin Helsinkiin jo lauantaina. Hoidimme sekä hiilari- että nestetankkauksen tyylillä kuntoon. (Minä sentään pysyin nesteissä promillettomissa, mutta hiilareita tuli kyllä vedettyä ihan kiitettävästi.) Vanhenimme hotellissa ja sunnuntaina taas tankattiin hotellin aamupalalla. Voi mahdoton kun oli mukava irtiotto arkeen.

Puolen päivän jälkeen sunnuntaina rippasi vähän vettä ja ostin sitten pikapäätöksenä itselleni kevyen ulkoilutakin, että pysyn kohtuullisen kuivana ja lämpimänä urheilusuorituksen ajan. Ei sitä takkia lähdön jälkeen tarvinnut, koska sade lakkasi ja ilma oli mitä mainioin. No nyt on kesäksi kiva takki. Porukan reippaimmat juoksivat lenkin reiluun tuntiin, minä ja kolme muuta kävelimme alle kahden tunnin. Todennäköinen suoritusaikamme oli noin tunti ja 45 minuuttia, mutta minun pakollinen pissatauko teki noin kymmenen minuuttia lisää matka-aikaa. Matka taittui hyvillä fiiliksillä ja kepoisesti. Hotellihuoneella sitten löysin jalkapohjasta ison rakkulan. En ollut tuntenut sitä koko reissun aikana!

Keksin vyölaukun uudelleen... ja tiimimerkkejä

 

Ihan kohta se on, naisten kymppi! Lähdemme kymmenen naisen voimin osallistumaan, suurin osa työkavereita ja muutama vahvistus tiimissä. Minulla on vielä varusteiden kokoaminen hiukan kesken, mutta eilen illalla sain nämä kasaan. Tein kaikille kymmenelle tiimimerkit ja itselleni puhelinlaukun. Tiimimerkkeihin menimme hyvällä ajatuksella koulumme kässänopen kanssa Sinooperiin ostamaan satiininauhaa, että saadaan kivat rusetit kaikille. No mukaan tarttuikin silkkiorkideoja! Minä sitten vielä illalla vähän näpersin… Ja kun tiimimerkit oli valmiit, surautin vielä kännykkälaukun, kun lenkkihousuissani ei ole taskuja ollenkaan. Merimies kommentoi laukkua ”keksit sitten vyölaukun uudelleen”. No niin tein, mutta tämä onkin söpö sellainen.

Pehmeitä kasviksia pienelle sankarille

Eilen oli erään pikkutytön syntymäpäivä. Ompeloin hänelle lahjuksiksi muutaman fleecekasviksen ja pienen kauppakassin. Tein kaiken hyvin vapaalla kädellä, sen suuremmin mittailematta. Tekeminen oli hauskaa, tosin useampi tunti noiden kanssa vierähti silti. Ja minun kun piti ommella jotain ihan muuta… Sain minä sitä muutakin vähän eteenpäin. Ja oli ihan mukavaa nähdä kaikkia Merimiehen puolen pieniä ja isoja.

Ujo vai päättäväinen lapsemme ja ihana päivä pihalla

 

Kävimme perjantaina Kotkassa kurkistelemassa lasta ultralla. Hänellä oli kaikki oikein hyvin. Parhaassa kuvassa jonka saimme hän pitää nyrkkejä naaman edessä, ettei vaan naama näkyisi. Kätilö lohdutteli että syntymän jälkeen saamme sitten parempia kuvia varmasti. Kotimatkalla kävimme katsomassa erästä kuukauden vanhaa ja hänen perhettään. Meille mukaan tarttui kassillinen vauvanvaatteita ja toinen lapsiasioihin liittyviä lehtiä. Tästä se vauvan varustelu nyt alkaa.

Ilmeisesti perjantai-iltana meidän terassille oli myös ilmestynyt kaksi miljoonakelloa. Työkaverini tyttären luokka kerää luokkaretki/leirikoulurahoja myymällä taimia. Hinnat ovat suurin piirtein samat kuin kaupoissa ja näihin saa kotiin kuljetuksen. Ihan mahtavaa. Aikaisemmin ostin jo häneltä orvokkeja ja nyt tosiaan vielä nämä miljoonakellot, jotka sopivat paikoilleen tosi kivasti.

Merimiehellä oli eilen nimpparit. Hän aina muistaa sanoa että ei niistä perusta, mutta minun perheelläni on tapana pienesti muistaa myös nimipäivät. Vanhempani olivat taas meillä puuhailemassa ja niinpä juhlistimme nimipäiviä jäätelökakulla joka oli sitten osoitettu kaikille, kun mies ei kerta erityisemmin välitä. Äiti keräsi myös nimipäivävuokot ja lahjoi miestä pikkaisen. 

Eilisen talkooteema oli polttopuut. Iskä pilkkoi aiemmin kaadettujen pajun runkoja pienemmiksi. Merimies järjesti puiden säilytystarhaa pilkkomalla kasaantuneita jätelautoja polttopuukokoon. Äippä kasasi syntyneitä polttopuita siisteiksi pinoiksi. Minä tein talkoolaisille pitsaa, siivosin sisällä ja tein kukkapenkkiä. Iskä sekä äippä auttoivat myös kukkapenkin kanssa ja äippiksen kanssa ajettiin vielä etupihan nurmikkokin. Nämä päivät ovat kyllä ihan mahtavia. Ei tarvinnut unta paljon odotella, kun illalla peiton alle vetäydyin.

Raparperikiisseli

En muista olenko kertonut, että meillä on salainen puutarha. Se on niin salainen, että on pysynyt melkein kaksi vuotta meiltä itseltämmekin salassa. Muutama viikko sitten löysimme sen vanhempieni kanssa. Siellä kasvaa mustaa viinimarjaa ja raparperia. Eilen kävin kurkistamassa, joko raparperit ovat kasvaneet ja sieltä löytyi tosi monta syöntikuntoista vartta!

Marjat alkavat olla aika loppu, joten on kerrassaan ihanaa, että oma maa tuottaa jo jotakin tuoretta, jota syödä aamujugurtin kanssa.

Karppieväät on oma taiteenlajinsa ja mielestäni olen onnistunut löytämään sopivat suhteet raparperikiisselin valmistukseen. Siksi pistän tähän reseptin ylös.

Raparperikiisseli

250g raparperia (6 ohuehkoa vartta)
100g mansikoita
5g psylliumia
vettä
steviaa

Pilko raparperit, laita kattilaan ja peitä juuri ja juuri vedellä. Sekoita psyllium vispilällä sihdin läpi noin 3 dl vettä. Keitä raparperit hajalle, lisää mansikat ja psylliumvesi. Keitä hetki. Makeuta ripauksella steviaa. Jäähdytä ja nauti.

Ehkä pakko vielä kirjat ylös muutama ilon aihe: 

• Eilen tuli hääkutsu joka ilahdutti erityisen paljon. Minäkin olen jo odottanut näitä häitä aika monta vuotta ja voi ihme miten onnellinen olen kun pääsen niitä elokuun alussa todistamaan. Voi rakkaus!
• Äippä tekee meille eteisen mattoa. Siitä tulee jotakin niin meille sopivaa ja minun silmiä hivelevää. Mulla on taitava äiti!
• Jatkettiin H:n kanssa eilen kukkapenkkiprojektia, joka aloitettiin jo viime vuonna. Merimies auttoi myös lapiohommissa ja J tuli Merimiehen kanssa kantamaan yhden asian, johon naisvoima ei riitä. Esittelen projektin, kun saan sen vielä vähän pidemmälle. Ihan mahtava päivä, jälleen!