Kenkien pikatuunaus

Olen pitänyt koko kesän nahkalipokkaita, jotka ovat kantapään takaa auki. Rakastan noita kenkiä, ovat tarralla säädettävät ja minusta kauniit. Mahtuvat välillä hyvinkin turvonneisiin jalkoihini. Ilmojen viiletessä on kuitenkin harkittava kenkäpolitiikka uusiksi. Tämän mahanmöllikän kanssa en ole erityisen notkea ja olisi kivaa jos kengät menisivät jalkaan ilman kumartelua. 

Niinpä ostin Tiimarin alekorista twistinarun, katkaisin sen kahtia, teippasin päät ja pujottelin vanhoihin lenkkareihini. Nyt menee kengät jalkaan kumartumatta, kenkälusikan avulla. Läppäkin pysyy paikoillaan kun suunnittelin narutuksen niin että menee välillä läpän alta ja useamman kerran läpän keskellä olevasta lenkistä. 

Tulipas niistä söpöt. :) Testilenkkikin on heitetty ja toimivat oikein hyvin.

Tabletti, sille pussi ja mieslaukku

Lupasin jo aikoja sitten esitellä lisää tilkkutöitä ja ompeluhuoneelta valmistunutta, niin ja  tätä uutta lelua. Merimies osti mulle tadletin, merkki on Huawei ja kutsumanimi kekseliäästi Tapsa. Nimestä huolimatta tein Tapsalle aika tyttömäisen suojapussin. Yritän taistella teknologian liiallista kovuutta ja yksinkertaisuutta vastaan näillä väkerryksillä.

Merimies puolestaan sai keväällä uuden puhelimen, joka on vanhaa puhelinta suurempi. Miehen taskuissa pitäisi kulkea puhelin, lompakko ja sähkötupakkitarpeet. Tavaraa on niin paljon että raukka joutuu kesälläkin ottamaan aina takin mukaan kun lähtee liikenteeseen. Ratkaisin ongelman ompelemalla miehelle mieslaukun kirpparilta löytyneestä lasten takista. Vaikuttaa siltä että laukku tuli tarpeeseen, on ollut jo kovassa käytössä.

Mansikkalaatikko ja kesäkurpitsalaatikko

Nukkuminen on taitolaji, johon minulla ei tällä hetkellä tunnu taidot oikein riittävän. Elelen aikamoisessa sumussa päivästä toiseen. Ja epäilen että tuskin se tästä tulee lähiaikoina enää paremmaksi muuttumaan. Viikon varrella on tapahtunut vaikka mitä, mutta energiaa raportoimiseen ei vain ole. Nyt yritän kasata pienen raportin samoilla vauhdeilla kuin koko päivä on mennyt. Meillä oli taas Perheen Puuhapäivä.

Iskä rakensi mansikoille kasvatuslaatikkoa, jonka suunnitteli viime viikolla ja sahasi kappaleet valmiiksi. Laatikon paikalla oli vielä aamulla hyvin kumpareinen nurmikko, jonka iskä urhoollisesti lapioi tasaiseksi. Äiti haketti sillä aikaa keväällä raivattuja risuja, joilla mansikkalaatikon pohjaa täytettiin, ettei multaa tarvitse hommata niin paljon. Mansikkalaatikko on nyt seinien osalta kasassa ja täytetty ensin täytemaalla, sitten oksahakkeella ja päällä tontilta löytynyttä multaa ja kompostia. Kunhan pääsemme istuttamaan mansikoita, ostan vielä päällimmäiseksi ihan pussimultaa, johon mansikat asutetaan. Eiköhän ne tuossa kasva. Ihan viimeiseksi laatikko saa vielä reunalaudat, jotta minun jalkavammaisen on helpompi hoitaa mansikoita, kun voin istua laatikon reunalla.

Keräsimme taas Merimiehen kanssa omenat. Tosi kauniille ne näyttävät puussa, mutta tänä vuonna on ihan hirveästi matoja. Osa omenoista menee maassa pilalle siksikin, että niitä ei kukaan kerää ajoissa, mutta suurin osa päätyy tunkiolle matojen takia. No onpahan bambeille syömistä ensi talvenakin. Merimies korjasi myös iskän pyörän jarrut, minä taas tein muille ruokaa. Äippä toi mukanaan kesäkurpitsaa ja jauhelihaa, joista sovelsin lihansyöjille lootaa. Laitan ohjeen ylös, koska ruoka oli kuulemma syötävää ja sitä voisi tehdä toistekin. Se meni jotenkin tähän tapaan:

Tomaattinen kesäkurpitsalaatikko

2 kesäkurpitsaa

400g jauhelihaa

sipuli

kourallinen pakastettuja omenakuutioita

valkosipulitomaattimurska

nokare koskenlaskijaa

lihaliemikuutio

yrttisuolaa ja jauhelihamaustetta

emmentalraastetta

Kuori ja pilko sipuli. Kuutioi kesäkurpitsa. Paista jauheliha sipulin kanssa, lisää ruskean jauhelihan sekaan kesäkurpitsakuutiot ja tomaattimurska. Mausta jauhelihamausteella.  Keittele  noin  20 min ja lisää koskenlaskija ja omenat. Mausta keitos esimerkiksi lihaliemikuutiolla ja yrttisuolalla. Keitä vielä hetki. Lämmitä uuni 250 asteeseen. Kaada puolet keitoksesta uunivuokaan, ripottele päälle juustoraastetta. Kaada loput keitoksesta uunivuokaan ja paista 10 min. Lisää päälle juustoraastetta ja paista toiset 10 min.

Minusta kesäkurpitsa ja tomaatti ovat ihan mahtava yhdistelmä. Tosi helposti saa maittavaa ruokaa kun vain yhdistää nuo kaksi ruoka-ainetta, maustaa hyvin ja lisää jotakin proteiinipitoista (omaan ruokaani myös rasvaa).

Pienille sankareille lahjuksia

Eilen oli eräiden sisarusten juhlat. Pikkuveli täytti vuoden ja hänet kastettiin samalla, iso sisko täytti viisi vuotta jo viime kuussa, mutta juhlittiin nyt kerralla kaikki. Hiukan tuskailin lahjusten kanssa, mutta onneksi keksin ajoissa mitä teen. 

Isosiskolle olin jo lahjaa varten tarpeita hommannut aikaisemmin. Ostin kasan tarroja, puuvärit ja pienen muistikirjan. Sitten ompelin hänelle pienen penaalin tilkuista. (Penaalin teko ei menny ihan niinku strömsössä ekalla kertaa: Huomasin että valmis penaali on liian lyhyt värikynille ja ompelukone oli tahrannut valkoisen kankaan öljyllä. Pestessä öljyä pois, päästikin ruskea pohjakangas väriä ja valkoiset osat värjääntyivät kellertäviksi. Ärsytys.) Uuteen penaaliin en laittanut ruskeaa pohjakangasta, siitä tulikin parempi. Siinä vielä lahjoja paketoidessa sain sitten idean päällystää ostetun muistikirjan tilkutetulla kankaalla. (Mulla on joku tilkkumania menossa, lisääkin tilkkuja ehkä tulossa.) Kortinkin väänsin yksi ilta telkkaria katsellessa vähän tilkkuhenkisesti.

Pikkuveljelle keksin tehdä pallon tilkuista (!). Löysin hyvän ja selkeän ohjeen pallon tekoon blogista Kukikkaat kuosit. Pallon tein pul-kankaista. (On muuten ihan uskomatonta miten paljon olen noita pulleja hyödyntänyt. Ostin jonkun vaippaompelijan jämätilkut. Leikkasin niistä ensin siteitä sen minkä irti sain. Seuraavaksi paloittelin jääneet tilkut liivinsuojia varten ja nyt vielä pienemmistä tilkuista tein tuon pallon. Tilkkuja jäi edelleen ja hiukan pienemmänkin pallon vielä pystyisin ompelemaan.) Pallon sisällä on pieni muovinen helmirasia sisällään muovipaloja. Teippasin rasian kiinni, ompelin sille pienen pussin, jonka täytin tiukasti vanulla (ettei rasian kulmat satu, jos pallo sattuu lentämään kohti). Sitten sujautin pussin pallon sisään ja täytin pallon löysemmin sen ympäriltä. Nyt pallo pitää vähän ääntä, mutta ei niin paljon että se hermostuttaisi.

Molemmat lahjat paketoin tapettinäytteisiin. Pallon paketoiminen olikin muuten pienehkö projekti, mutta siitä tuli kyllä ihan kiva. Pikkuveljen kortti on ihan Lidlin askartelupaketista, kun aika loppui sitten kuitenkin vähän kesken…

Eteisen matto, mansikkalaatikon alut, kuivien oksien raivausta ja muuta puuhaa

 

Päivitykset laahaa jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan sano 90-luvulla Taikapeilikin. Perjantaina puuhattiin, tai siis minä puuhasin aamulla, kun kuuden hujakoilla pystyyn kirmaisin, muut puuhasivat päivemmällä, kun minä enemmänkin lepäsin. Lyhennettiin äipän kanssa äipän kutoma matto. Nyt on eteisessä kurajäljet sietävä ihan uus ihanuus (vähänkö oon nyt hauska). Matosta oli enemmän äipän blogissa aikoinaan. Eikö oo hiano?

Merimies on rakentanut minulle ja äipälle omenoiden keräämiseen tarkoitetun työkalun, jonka ansiosta ei tarvitse kyykistellä vaan voi selkä suorana poimia omenoita. Niinpä yhteispeli toimii tosi hyvin, kun minä kerään ne silmin nähden matoiset ja Merimies tekee lopuille laaduntarkastuksen ja kuskaa aina täyttyvän jäteomenalaatikon pihan perälle. Sillä aikaa kun me raivasimme nurmikkoa omenoista, äippä haketti kuivaneita oksia ja iskä suunnitteli mansikoiden kasvatuslaatikkoa. 

Minä olen sen verran jalkavammainen ilman tätä rajoittavaa raskausmahaakin, että haluan viljellä mieluusti vähän korkeammalla kaiken. Siksi nyt työn alla on myös mansikoille laatikko. Projekti jatkuu taas jossain vaiheessa. Sen kuitenkin sanon,että on hauskaa katsoa peiliin ja seurata isäni puuhia. Hän suunnittelee rakennushommat tarkkaan ja käyttää puutavaraa taloudellisesti. Itse teen ihan samaa ompeluhuoneessa… 

Siivoiltiin yhteistuumin sisälläkin, sillä aikaa kun iskä ajoi nurmikkoa. Kun minulta loppui veto ja nukahdin sohvalle, pesi äippä vielä alakerran ikkunatkin. Ihan(an) mahdotonta porukkaa!

Ruma mutta pehmeä tuolin päällinen

Mikälie blogihiljentyminen iskenyt kun en ole saanut blogia päivitetyksi. Elo on aika rauhaisaa, jotakin yritän joka päivä saada aikaiseksi. Jonkun verran "to do" -listan asioista on kiinni ompeluhuoneen raivailusta. Tänä aamuna ei taas nukuttanut ja sain sopivan vauhdin päälle. Raivasin ompeluhuonetta edes sen verran että sinne mahtuu. Samalla kurssin ompelutuolini istuinosaan päällisen.

Neuloin tuon järkyttävän tekokuitulärpykän joskus aikaisemmin kesällä juuri tuota tuolia varten. Kesäisin ompeluhuone on niin kuuma, että istun siellä usein niin vähissä vaatteissa, että tuoli painaa ikävästi. Muutenkin tuolin maalipinta on lohkeillut ja siihen jää housut kiinni, jos sellaiset on jalkaan eksyneet. Ratkaisin ongelman kuluttamalla outoja tekokuituisia langanjämiä tuohon päälliseen. Tänään kursin tuon neliön mallisen lapun ihan vaan paksulla puuvillalangalla tuoliin kiinni. Lopputulos on niin järkky että oikeastaan tykkään siitä.

Kool Aid värjäilyä

Onpas viikko hujahtanut. Alkuviikosta hoidin työkuviot kuntoon. Olen nyt virallisesti sairaslomalla äitiysloman alkuun asti. Näinhän ennustin tapahtuvaksi jo viime keväänä, mutta homma varmistui alkuviikosta lääkärikäynnillä. Työt alkaisivat ensi tiistaina ja juuri tällä hetkellä olen lomautettuna. Kävin myös tapaamassa sijaistani menneellä viikolla, vähän ohjeistin mitä meidän koulun erityisopettajan työnkuvaan kuuluu ja miten niitä juttuja tehdään. Olen todella iloinen että olen tällä kertaa tällä puolella prosessia, joku toinen yrittää tajuta miten minun työtäni tehdään. Neljä vuotta sitten olin itse samassa tilanteessa siellä toisella puolella ja oli se kyllä aikamoista.

Torstain ja perjantain vanhempani olivat meillä taas puuhailemassa. Paljon tapahtui, mutta ei nyt hirveästi sellaista josta valokuvilla voisi kertoa. Varsinkaan kun olen itse ollut aika väsynyt ja en ole jaksanut niitä kuvia ottaa. No josko se tästä vielä… Tärkeää se kuitenkin on monelta kantilta ja monella tasolla, että vanhempani yhä vaan haluavat tulla meille puuhailemaan.

Eilen ennen nukkumaan menoa liottelin muutamia vauvanvaatteita  ja lankoja kool aidissa, kun niitä vielä käsityötarvikkeista löytyi. Monenlaista ohjetta kool aid värjäämiseen netistä löytyy, mutta kirjaan ylös tämänkertaiset omat huomioni. Tarvitsen erääseen projektiin hiukan vihreää ja punaista lankaa, joten tein valkaistusta seiskaveikasta 50 g vyyhdit molempia varten. Punainen värjäytyi yhdellä strawberry –pussilla, vihreä kahdella lime-lemon JA kahdella lemon –pussilla. Ei siis todellakaan 100g värjäydy yhdellä pussilla! Värjäsin yhden lahjoituksena saadun villamyssyn ja kirpparilta ostetut villasukat kahdella mango –pussilla, painoivat yhteensä noin 60g, josta osa on villamyssyn fleecevuorta, joka ei värjäydy. Yritin värjätä kirpparilta ostettuja Benettonin villahousuja grape värillä, yhdellä pussilla, mutta väri ei juurikaan imeytynyt pöksyihin. Housujen tuotelappu ilmoittaa että 60% materiaalista on villaa ja 40% polyesteriä. Tuota on pikkaisen vaikea uskoa, sillä värin pitäisi tarttua villaan, eikä housuihin juurikaan jäänyt väriä. Ovat nyt sen näköiset kuin olisivat värjääntyneet pesussa tahattomasti. Koska violettia väriä jäi aika paljon liemeen, upotin äitiyspakkauksen villamyssyn liemeen, ja myssy sai ihan kivan lilahtavan värin itseensä. Minua vähän häiritsikin myssyn värit, sillä edessä oleva heijastinnauha on kylmän sävyinen, kun taas myssy muuten oli lämpimän valkoinen. Nyt hattu on kauttaaltaan kylmän sävyinen ja miellyttää minun silmää enemmän. Ja sehän on tietysti tärkeää!

Kuvat ovat ihan tyhmästi ja aika huonoja taas vaihteeksi, en vaan jaksa taistella nyt enempää tämän bloggerin kanssa. Pärjäilkää!