Pihan perälle muutti saniaisia ja leimuja

Taas lisää istutuksia.

Tältä takapihan takaosa näytti eilen aamulla.

 

 Ja tältä se näyttää nyt.

Iskä urakoi saniaisille ja leimuille penkkiä.

Tältä näyttää kaikki tänä kesänä tehdyt pihan perän parannukset samassa letkassa.

Vielä uusi kuva raparpereistä, jotka ovat ilmeisesti ihan tyytyväisiä uuteen kasvupaikkaansa ja tekevät jo uutta vartta.

 

Maanantaina olin H:n luona vähän pihahommissa. Uskomatonta että tällä vartalolla pystyy vielä olemaan hyödyksi, mutta niin vaan olin. Levitimme hiekkaa ja harjasimme piharakennuksen pintaa puhtaaksi uutta maalikerrosta varten. Kotiin viemisiksi sain saniaisen juurakoita. Aina yhtä kannattavia reissuja.

Iskä kävi taas eilen meillä puuhastamassa. Istutimme saniaiset ja pitkään odottaneet syysleimun juurakot takapihalle pihan perälle kurpitsoiden ja raparperien jatkoksi. Tarkoituksena on siistiä sitäkin reunaa tontista pikkuhiljaa. No käytännössä iskä kyllä teki lähes kaiken, minä vähän vinkkasin mitä haluaisin ja iskä teki. Mielestäni tuli aika kiva. Kivet siirtyvät saniaisten ja syysleimujen tieltä ensi vuonna jo kauemmaksi, mutta täyttävät nyt kivasti istutusaluetta, niin eivät kasvit näytä niin orvoilta. Saniaisista pääsi kuljetuksessa katkeamaan melkein kaikki oksat, mutta onneksi niihin jäi tyngät, niin näyttävät edes vähän saniaisilta.

Eilinen oli vähän erilainen puuhapäivä, isä puuhasi ulkona ja minä sisällä, koska ulkona oli niin kuuma että en kerta kaikkiaan pystynyt olemaan siellä. Sisällä on siedettävät 22-25 astetta, kiitos ilmalämpöpumpun. Kykenin hyvin tekemään ruokaa ja pesemään pyykkejä. Iskä oli urhoollinen ja leikkasi nurmikon sekä täytti hernelaatikon ympärysmaata tasaisemmaksi helteestä huolimatta. Aikamoinn sankari! Eilinen lämpöennätyshän mitattiin Kouvolassa, joten ihan turhasta en tässä vikise.

Luovuuspäivä kummitytön kanssa

Liian harvoin tule vietettyä aikaa kummilasten kanssa. Tänään tein poikkeuksen,  olimme kummityttömme V:n kanssa kaupungilla ja iltapäivästä askarreltiin meidän pihalla. V on ensi syksynä tokaluokkalainen ja hänen lemppareita koulussa on käsityöt ja matematiikka. Voitte kuvitella että me tulemme hyvin juttuun, nuohan ovat minunkin lemppariaineet (ja ne joita olen pätevä opettamaan).

Kävimme aamulla kirpparilla ja V painatti hurjaa kyytiä kangas- ja lankalaatikoille. Kohta alkoi iloinen pulpatus siitä, mitä kaikkea kankaista ja langoista voisi tehdä. Ja mehän suunniteltiin ja ostettiin matskuja. Sitten ostettiin kangasta myös kangaskaupasta ja helmiä useammasta askartelukaupasta. Kuvat paljastaa että ruokin lapsen mäkkisapuskalla, jotta aika riitti tärkeämpään, eli askarteluun. Käytiin myös Pohjolatalon ylimmässä kerroksessa vähän ihmettelemässä Kouvolaa ja käveltiin raput alas. Onneksi ylöspäin menimme sentään hissillä, ei olisi ehkä minusta ollut rappusia kapuamaan.

V olikin sopivasti menossa tänä iltana serkkunsa myöhäissynttäreille ja teki tälle lahjan siinä meidän pihamaalla. Minä askaroin itselleni uudet helmet ja aloittelin vohvelikangasompelointia. Ihanan rentouttavaa tuo vohvelikankaan kuviointi. Epäilen että jatkamme V:n kanssa luovuusprojekteja ensi viikolla, koska meillä lomalaisilla on aikaa.

Juhannusraportti

Meillä oli jo perinteiseen tapaan ystävät T Tampereelta ja J Jyväskylästä koko viikonlopun kyläilemässä, lisäksi lähiystävä M pyörähti perjantaina ja oleili sunnuntai-iltana kaukaisempien vieraiden jo matkustettua kotiin. Juhannuksen teemana oli syödä ja juoda hyvin, sekä pelata lautapelejä ja vain ottaa rennosti. Onnistuimme todella hyvin teeman toteutuksessa.

Minä sain tuliaisiksi krassin, joka löysi heti paikkansa pihalta ja jäi nyt kuvaamatta sekä Kivi-lyhdyn. Ukulelekin muutti meille joksikin aikaa ja kyllä sitä on soitettu. Sain myös pienen nipun minttua juurtumaan (en tiedä juurtuuko, mutta katsotaan). Mintun lehtiä meni myös juomatarkoitukseen iso nippu. Meidän joululahjaksi saama lasitönikkäkin pääsi käyttöön juoma-astiana.

Merimies osti Juhannusta varten uuden grillin ja sitä sitten testailimme ahkerasti. välillä syötiin ulkona, välillä sisällä. Tosin eräälle ulkona syöminen oli niin kuumaa puuhaa, että piti virittää tuuletin puhaltamaan. Ulkona harrastimme myös ammuntaa. Merimiehen kolmekymppisille aikoinaan rakennetulla aseella, maalitauluna styrox-levy, johon on omakätisesti piirretty pisteympyrät.

Sisällä pelattiin ainakin seitsemää eri lautapeliä tai niihin verrattavaa. Ei sillä että sillä olisi niin suurta merkitystä, mutta mainitsen nyt kuitenkin että minä taisin voittaa useimmat pelit. Tosin välillä minulla oli kohtuullinen etulyöntiasema kun olin kuitenkin ainut selväaivoinen. Vaan joka tapauksessa hauskaa oli!

M tuli sunnuntaina pyörällä. Jotain tapahtui ja minä nukahdin alkuillasta sohvalle. Kun sitten kömmin ylös katsomaan mitä tapahtuu kun on niin hiljaista, Merimies ja M olivat säätämässä M:n pyörää. Kätevä tuo meidän asennuspöytä, siitä on iloa moneen projektiin.

Kokonaisuudessaan oikein mukava ja rento juhannus!

Pihalla tapahtuu

Näkymä takapihalle on siisti, rauhoittava ja kaunis.

Mansikka on nyt nostettu roikkumaan oven viereen.

Palsamiköynökset istutettiin iskän kanssa jo viime viikolla, en vain ehtinyt kuvaamaan. Polttopuut ovat tosin paljon näyttävämpiä tässä kuvassa kuin pieni hentoinen palsamiköynöksen taimi.

Raparperitkin siirrettiin jo viime viikolla iskän kanssa salaisesta puutarhasta kurpitsakumpareen viereen. Eivät olleet siirrosta moksiskaan, vaan kasvavat iloisena jo uusia lehtiä ja varsia.

Eilen iskä ja Merimies rakensivat hernelaatikolle oman katoksen ettei puu tarhan katolta valuva vesi runtele ja hukuta kasvejani rankkasateiden aikaan.

Juures-salaattilaatikossakin on jo elämää.

Vuosi sitten istutettu pioni avasi juuri ensimmäisen kukkansa ja nyt tiedän että se on väriltään valkeahko.

Eilen olivat taas vanhempani meillä puuhastamassa. Iskä teki pihalla vaikka ja mitä, Merimies myös. Me äipän kanssa siivosimme sisällä. (Sisäkuvia ei ainakaan tähän postaukseen tullut, ehkä myöhemmin.) Alkaa olla juhannusta varten siisti koti sekä piha. Iskä on ottanut huolehtiakseen nurmikkomme hyvinvoinnin ja kyllä se nyt on niin järjestelmällisesti leikattu useamman kerran, että näyttää tosi hienolle.

Viime viikolla teimme iskän kanssa lapiohommia. Ilmaus on vähintäänkin hauska, koska isä oli se joka hikoili ja minä lähinnä osoittelin sormella, että tuohon. Mutta yhdessä tuumin toimimme. Siirsimme siis raparperit omalla tontilla salaisesta puutarhasta takapihan perälle, kurpitsakumpareen naapuriksi. Siistiytyi sekä takapihan maisema että helpottui minun raparperin käyttö, kun ei tarvitse aina viikatteen kanssa mennä varsia hakemaan. Äippä silppusi omenapuun kuivat oksat hakkeeksi, jolla siistimme entisestään raparperien alusia ja kurpitsakumparetta. Isän kanssa istutimme palsamiköynnökset, jotka viime viikolla otsin Mustilasta. Iskä siivosi myös vanhan vuorimännyn ympärystä ja purki pois vanhan kompostin rungon ja teki paljon muutakin.

Hernelaatikkoa suunnitellessani, en tajunnut ollenkaan ottaa huomioon, että puu tarhan katto viettää hernelaatikolle päin ja sateella kaikki vesi valuu laatikkoon. Laatikkoon kylvetyt ja istutetut taimet ovat olleet kovilla viime päivien sateiden takia ja siihen sitten syntyi eilen ratkaisu. Iskä ja Merimies jatkoivat kattopelleillä puu tarhan kattoa katokseksi hernelaatikon päälle. Nyt menee pahimmat vedet ohi laatikon ja kasvit saavat olla rauhassa. Toki se tarkoittaa myös enemmän kastelua, mutta samalla kastelukierroksella ne menevät kuin kaikki muutkin kasvit. Eilen ohjasimme Merimiehen kanssa myös härkäpavut naruilla kohti puu tarhan seinustaa, niin eivät möngi pitkin multaa.

Juures-salaattilaatikolle emme tehneet yhdessä mitään, mutta sen kasvu näyttää lupaavalle, joten halusin kuvata senkin. Jokohan ensi viikolla saadaan itse kasvatettua salaattia? Viime kesänä istutin appivanhempien mökiltä meille kulkeutuneet pionin juurakot pihalle, tietämättä kovinkaan tarkasti mitä tuleman pitää. Epäilys oli että pionit ovat väriltään valkoisia tai vaaleanpunaisia. (Onko niitä olemassa muun värisiä?) Lähdin kasaamaan valko-vaaleanpuna-violettia kukkapenkkiä niiden ympärille. Tänä aamuna aukesi ensimmäinen pionin kukka sen verran, että pystyn nyt varmuudella sanomaan kukkien värin. Oikein hyvin kelpaa ja on kaunis.