Ensimmäiset syntymäpäivät

Viime lauantaina juhlistimme pikkuemännän synttäreitä kaikista läheisimpien kanssa. Pidetään isompia kemuja sitten jos neiti niin haluaa, kunhan itse osaa ottaa kantaa asiaan. Tyttö oli vähän ihmeissään aluksi mitä kummaa tapahtuu. Kaikilla tulijoilla oli jotakin mukanaan ja hänelle niitä ojenneltiin. 

Ensin tuli lähikummit mukanaan taiteilijantarvikkeet ja japanialainen kirja pikkuemännälle sekä herkkupiirakka kahvipöytään. Kummien kanssa piirreltiin ja puhalleltiin pikkuemännälle muutamia ilmapalloja juhlan kunniaksi. 

Melkein jo ehdittiin kakkuhommiin, ennen kuin tuli mummi ja pappa. Heillä oli mukana minun vanha nukensänky johon mummi oli ommellut ”uudet” petivaatteet minun mummoni vanhoista esiliinoista ja muista vanhoista kankaista. Heti yritettiin peitellä leluapinaa sänkyyn, mutta pienen paijailun jälkeen pikkuemäntä oli sitä mieltä että sänky pitää tyhjentää ja apina sai komean ilmalennon. 

Kynttilän puhaltamisessa meinasi mennä neidillä sormi suuhun, mutta keksikin sitten lopulta yrittää sammuttaa liekin niillä sormilla. Onneksi mummi oli vieressä ja ehti hätiin ennen kuin mitään haaveria pääsi syntymään. 

Siinä pikkuemäntää rauhoitellessa leikimme pakastekakun ”kuvulla”. Tulihan ne loputkin vieraat viimein mukanaan jos ja vaikka mitä. Kummi joka juhli Udmurtanissa pikkuemäntää lähetti toisen Tampereen kummin mukana ksylofonin sankarille. (Ksylofonikuva hukkui johonkin, kuvataan sitä myöhemmin lisää...) Kaikki lahjat olivat toivelahjoja ja ovat olleet jo kovassa käytössä. Meillä oli leppoinen lauantaipäivä, hyvää seuraa pitkin päivää ja pikkuemännälle paljon ihmeteltävää. Talo ei ratkeillut liitoksistaan valtavan juhlakansan takia eikä näin jälkikäteen valtavan lahjameren takia.

Loppuun vielä taidekuva ihan vaan siksi kun sellainen syntyi kuvankäsittelyllä leikkiessä.

Viime viikolla metsässä

Viime viikolla minulla  oli poikkeuksellisesti kuusi työpäivää. Töissä on kaikenlaista ja ihan en koe olevani tervekään. Aika rankkaa on hetkittäin mutta selvisimme viime viikollakin pikkuemännän kanssa vähän metsäilemään.

Paljon on tavattu koiranulkoiluttajia ja sienestäjiä. Me vain ulkoilutamme toisiamme ja sienestämme keräämällä söpöistä sienistä kuvia. Tuo yksi yläpuolella oleva näytti minusta ihan jonkun satuolento pallotalolta.

Mulla on nykyisin gps päällä retkeillessämme ja sen turvin etsimmekin pikkuemännän kanssa uusia reittejä lähimetsästä. Kävelimme pienen pätkän ihan umpimetsässäkin ilman polun polkua. Silkkaa hulluutta, puuskutin pitkään palattuamme takaisin polulle ja tuli aikamoisen hiki. Ehkä tuommoisen yli kymmenen kilon kantamuksen kanssa kannattaa kuitenkin pysyä poluilla niin jaksaa varmemmin kantaa lapsen ja itsensä kotiin asti.

Synttärimekko

Pikkuemännän synttärit lähestyy. Surautin eileillalla neidille mekon. Vähän otin mallia muista vaatteista ja summamutikalla surauttelin. Hyvä tuli! Ompelin muuten vuosi sittenkin tähän aikaa lapselle vaatteita (juuri muuloin ei olekaan sitten tullut lapselle vaatetta ommeltus. Tämä oli kyllä niin kivaa että voinen harkita vähän useammin jatkossa pikkuemännällekin jotain ompelevani.)

Vaippahommia

Näitä vaippoja ommeltiin äitini kanssa jo elokuun alussa, mutta on jäänyt bloggaamatta. Taas tuli hyötykäytettyä äitini vanha yöpaita ja t-paita, minun muutama urheilupaita ja lahjoituksena saatuja lastenvaatteita vaippojen näkyviin osiin. Sisälle lisäkerroksiksi silputtiin varmaan ainakin viisi vanhaa t-paitaa. Vaippoja taisi yhteensä tulla yhdeksän, mutta ylimmässä kuvassa kaikista versioista yksi edustaja. Olen minä pikkaisen pakkomielteinen kun piti sitten rakennella noista lastenvaatteista aina sellainen vaipan päällinen että kuva osuu nätisti pyllyn päälle. Joihinkin tuli aika monta saumaa että materiaali riitti. Ja meillähän puetaan näiden sisävaippojen päälle TODELLA PIKAISESTI kuorivaipat, ennen kuin pikkuemäntä ehtii repimään vaipat auki. Joten tosi paljon ehtii ihailemaan niitä pyllyn päälle kauniisti jääviä kuvia. No ainakin vaippoja täyttäessä jos ei muuten.

11kk ja risat

Pikkuemäntä on kohta jo vuoden, joten kiireellä laitetaan nyt nämä viralliset 11kk -kuvat. (Valokuvaajalla ei ollut yhtään keskittymiskykyä valaistukseen kuvatessaan, joten kuvat muotoa seepia. En saanut niitä mitenkään muokattua katseltaviksi muuten.)

11kk-vanha pikkuemäntä
- touhuaa, koheltaa ja konttaa hurjaa vauhtia kiinnostavien äänien ja asioiden luokse (tai vaihtoehtoisesti karkuun esimerkiksi vaipan vaihtajaa tai pukijaa)
- tulkitsee sanan "ei" hyvin lievänä kehoituksena, myös silloin kun se sanotaan kymmenennettä kertaa ja jo aika tiukkaan äänensävyyn
- leikkii leluautoilla ja päristelee samalla
- kiipeää ruokapöydälle tuolin kautta, sohvapöydälle riehumaan, vessanpöntölle seisomaan, sohvalle ja vanhempien sänkyyn sekä sieltä alas ja takan luukun eteen rautakaiteiden yli
- rakastaa ulkona oloa, lemppareita on terassilla rinksan konttaaminen, omalla pihalla nurmikolla rymyäminen, keinuminen, kivien siirtely (ja muistelu), lähiteillä vaunuilu ja pyöräily sekä metsässä kantoreppuilu
- tykkää myös käydä kaupassa, koska siellä voi kiljua, kikattaa ja vilkutella muille lapsille
- osaa mennä rappusia kontaktien alaspäin, eli pääsee itse kotoa ulos terassille (kahdet raput), onneksi on vielä uskonut että terassilta ei saa mennä alas maahan asti
- sanoo "kakka" oikeassa asiayhteydessä ja muuten vaan
- taputtaa käsiään kertoakseen että on syönyt riittävästi ja tahtoo pois ruokapöydästä
- nukahtaa omaan sänkyyn (pienen sirkuksen jälkeen), nukkuu yön hyvin ja herää omasta sängystä tyytyväisenä, välillä kipuaa (pinnasängyn laidan yli) äitin kainaloon jatkamaan aamu-unia
- seisoskelee ahkerasti ilman tukea ja pyllähtää siitä hallitusti pyllylleen tai lähtee konttaamaan
- osaa useinmiten paijata nätisti satuttamatta toista ja pusuttelusta jää vastapuolelle vain märkä naama ei enää hampaanjälkiä poskeen

Syyskuun alku

Viime viikko oli työrintamalla aika työläs. Hetkittäin meinasi stressi iskeä. Purin paineita ulkoilemalla mahdollisimman paljon ja yhtenä päivänä ehdin hetken tiirailla maailmaa kameran linssin läpi. Yritän kovasti taltioida ympäristöäni eri vuodenaikoina, jotta muistan nämä Suomen kauniit ja vaihtelevat olosuhteet. Alkusyksy on väreineen kyllä mun lemppari, syviä, lämpimiä ja vahvoja värejä. Näiden seassa minun on hyvä olla.

Arpajaisvoitto

Perjantaina oli ilmestynyt postilaatikkoon paketti. Sisällä oli Riinun arpajaisissa voitettu liivimekko pikkuemännälle ja kortti. Heti ne piti päälle pukea kun kauppaan lähdettiin. Ihan sopivan kokoinen on mekko juuri nyt ja niiiiiin kaunis!

"En viiti nyt näyttää mitään temppuja. Pistä se kamera pois."

"Mutta siis hei, tuollahan on jotain tosi jännää!"

"Oli hyvää. Ja nyt mä aion sotkea koko terassin tällä vedellä."