Joulu hiippailee sisään nallepeittolaisillekin. Arki on
vauvan hoitoa, pienien villasukkien metsästystä ympäri kotia ja
joulusalaisuuksien tarinoimista vauvaranskaksi. Pikkutonttu on jo niin tomera,
että kuikistelee mahallaan ollessaan koko yläkropan voimin josko muita tonttuja
olisi liikkeellä. Hän myös huomaa muut tontut herkästi ja kertoo kaikki
tarinansa iloisesti hymyillen kunhan joku vaan jaksaa kuunnella. Ja on tuolla
pikkutontulla omat temppunsakin. Kun jätät hänet mahalleen ja käännyt hetkeksi
pois, onkin pieni kääntynyt selälleen. Päälle hymyilee veikeästi.
Tämä äiti teki joulukortit itse kaikesta edellä luetellusta
huolimatta. Kuuset on kierrätettyä lahja- ja kukkapaperia, tonttuperhe itse
piirretty. Minulla on ollut tapana jo useamman kerran piirtää joulukortteihin jotain
ja sitten skannaus-tulostus-tekniikalla tuoda kuva kaikkiin kortteihin.
Äitini tonttujoukko tuli täksi jouluksi meille. Minulla on
ollut jo yhdeksän vuotta perinne, että ostan äidille tontun (tai useamman).
Tonttuja on jo aika monta ja ne ovat kyllä aika vekkuleita. Muistan jonkun
joulun aikoja sitten, kun silloiset muutamat tontut olivat aina yön aikana olleet
omilla teillään sillä löysimme ne äidin kanssa aina ihan eri asennoista kuin
mihin olivat illalla jääneet.
Tänä jouluna olen leiponut pipareitakin, toissapäivänä, en
aikaisemmin. Minulla on hauska kirpparilta löydetty Tupperwaren
piparimuottilevy, missä on erilaisia eläinhahmoja vierivieressä, niin että
yhdellä painasulla saa 6 eläinhahmoista piparia, eikä kuvioiden väliin jää
yhtään leikkuujätettä. Tuolla pipareiden tekeminen on aika nopeaakin. Tosin
pipareista tulee isoja, vaan haitanneeko tuo mittään. Kyllähän jouluna kuuluu
herkutella.
Näistä tunnelmista toivotan kaikille blogin kurkistelijoille
Hyvää Joulua!
