Lapiohommia, marjanpoimintaa ja vesiroiskeita

Tänään oli taas astetta reippaampi perheen puuhapäivä. Haimme ystäväni H:n pihalta singeliä ja viinimarjoja. (Kiitos taas H, oli tuottoisa reissu.) :) Singelillä siistittiin autokatoksen "kivijalan" vierukset. Tämä oli taas sarjassamme "Ouppa suunnittelee lapiohommia, iskä toteuttaa". Lapiohommien jälkeen iskä leikkasi taas nurmikon, niin että meidän piha on siisti oikeastaan vain siitä syystä, että isäni niin tunnollisesti käy nurmikkoa huoltamassa.

Merimies hoiti singeliprojektin autonkuljetuksen peräkärryn kanssa ja otti myös meidän uuden painepesurin käyttöön. Sillä hän sitten pesi autokatoksen peltiseinän puhtaaksi. Kyllä muuttui autokatoksen yleisilme tosi paljon singelikerroksella ja pesulla. Harmi vaan että ei tullut otettua niitä "ennen kuvia" ja "jälkeen kuvatkin" ovat vähän typeriä, kun katoksen seinustalla on edelleen vähän ylimääräistä roinaa jota en halua kuvata..

Äipän kanssa riipaisimme H:n luona viinimarjoja taas hiukan lisää pakkaseen miesten heilutellessa lapioita ja äippis kävi tyhjäämässä myös meidän omia vattupensaita aika kiitettävästi. Vanhempani tulivat aamulla mukanaan iso kasa muikkuja ja jäätelökakku. Muikut ovat minun herkkua, joita itse en vain viitsi koskaan laitella. Äippis oli ne jo siivonnut valmiiksi ja paisteli sitten meillä muun ruuanlaitoin ohella. Jäätelökakulla juhlistettiin tällä kertaa meidän kolmivuotista avioliittoa. Mukavasti meni hääpäivä.

Kuvat ovat taas edellisen postauksen jälkeen aika ankeita. Suurin syy tähän on se, että minä ehdin ottaa useammat päivälevot sillä aikaa kun muut puuhasivat. Jäi valokuvaaminen vähemmälle, kun tuli keskityttyä siihen että jaksan edes jotakin tehdä. Vähän kävin itse lapiota heiluttamassa ja marjahommissa. Nyt hellalla ryöppääntyy vielä kesän viimeiset pinaatit.

Pieni kesäreissu

Ranta, vettä, aurinkoa...

Mustikoita, namsk!

 

Äipän veikeä kurpitsa kasvaa suopursujen seassa.

 

Tänään tein kesälomareissun vanhempieni luokse mökille. Ihana, rentouttava päivä. Aurinkoa ja uimista, vähän saunomista ja syömistä. Mukaan sain mustikoita.

Vauvan vaatteisiin väriä

Keskiviikko oli hyvä päivä ja eilenkin oli hyvä päivä. Keskiviikkona tein löytöjä kirpputorilla ja kävin pitkästä aikaa katsomassa 3 kk vanhaa J:tä, tämän isoveljeä S:ää ja tietysti vanhempiaan. Oli se merimieskin mukana J:n luona, miehet puuhasivat autojen kanssa jotakin. Olipas tosi mukavaa nähdä taas ystäviä ja pikkuihmisiä, kotiin viemisiksi saimme J:lle pieneksi jääneet vaatteet. Eilen olin sitten reipas, inventoin olemassa olevat pikkuvaatteet, valitsin käyttöön tulevat ja pois laitettavat sekä värjäsin osan käyttövaatteista. Miksi muuten pienten vauvojen vaatteet ovat niin usein valkoisia tai tosi tosi vaaleita?

Dylonin käsiväreillä värjäilin vaatteet. Värit Sunflower yellow, Goldfish orange ja Tropical green. Väriliemestä tullessaan kaikki värit olivat tosi kirkkaita, mutta ensimmäisen pesun jälkeen varsinkin keltainen oli jo haalistunut aika paljon. No ovat ne vaatteet silti kivemmat nyt värjättyinä. Pieni nuhjuisuus ja käytön jäljet eivät haittaa ollenkaan, kun väri on raikas, kirkas ja uusi. Aika näyttää miten nuo kestävät käytössä. Vaikka yritin reippaasti sekoitella koko värjäyksen ajan väriliemiä, oransseihin vaatteisiin jäi jonkun verran läikkiä. Ei ne mitään haittaa, mutta oli jännä huomata että yksi satsi kolmesta on selkeästi läikikkäämpi.

Vauvan vaatteisiin on nyt mennyt rahaa 16 euroa. Käsivärit maksavat 5 euroa paketti, lisäksi olen ostanut kirpputorilta vauvalle sukkapaketin (4 tavallista sukkaparia ja 2 villasukkaparia) 50 senttiä sekä yhdet villahousut 50 senttiä. Yhdellä käsivärillä värjää neljä vauvan vaatetta, joten vaatteille tulee hintaa 1,25 e/kpl. Ei minusta vielä paha siitä näkökulmasta että samalla tulee kierrätettyä vielä ihan käyttökelpoista tavaraa. Se olisiko värjääminen pakollista, onkin jo toinen asia…

Meillä on nyt siis 50-56 senttisiä perusarkivaatteita ihan riittämiin. Osan pesen ja pakkaan laatikkoon paniikkivaraksi, jos jostain syystä käyttöön valkkaamani vaatteet eivät riitäkään. Kierrätän sitten useamman koon vaatteet kerralla eteenpäin, kunhan lapsi kasvaa. Sitten pitäisi kai miettiä, tarvitseeko vauva jotakin äitiyspakkauksen ulkoiluvarusteiden lisäksi tai tarvitseeko hän hienosteluvaatteita erikseen. Nyt ainakin tuntuu että hienosteluvaatteita ei tarvita sen kummemmin, koska nuo värjätyt sekä muut saadut vaatteet on ihan riittävän söpöjä.

Kesän makuja talteen

Eilen kävin ystäväni H:n karviaispensaat tyhjentämässä. Minä kun olen kovin kaikkiruokainen marjojen suhteen. Pakastin tilaa vaan ei ole liiaksi asti, joten päättelin että keittämällä karviaiset jo ennen pakastusta saan ne mahtumaan vähän pienempään tilaan. Keitin eilen jo osan ja koska homma osoittautui helpoksi jopa minun keittiötaidoilla, keitin tänään loputkin. Maustoin soseen karppisokerilla enkä siksi yhtään tiedä sen säilyvyydestä. Nämä purnukat tyhjennetään siis pakastimesta aika reippaasti.

Karviaiset on kyllä hassuja. Tarvitsevat kiehumiseen vain hyvin hyvin vähän vettä. Ensimmäiseen satsiin laitoin ihan liikaa ja kaadoin suurimman osan sitten vähän myöhemmin pois. Toinen onnistui kerralla paremmin. Eli note to my self: puoli desiä vettä kattilalliseen karviaisia riittää.

H:lta sain mukaan myös kesäkurpitsoita, jotka kuutioin ja pakastin. Nekin syödään varmaan pian parempiin suihin, mutta ei juuri tänään. Siinä säilömistoimenpiteitä suunnitellessani keksin että samalla voisi säilöä pienet satsit oman maan tuotoksiaki. Hain kukkimaan päässeitä pinaatteja runkoineen päivineen ja raparperin uusia runkoja. Keitin raparperitkin soseeksi karppisokerin kanssa.  Revin pinaatinvatsista lehdet, ryöppäsin sekä hienonsin pinaatit pakkaseen. Nyt on hyvä mieli kun on omin käsin säilötty kesää talteen ja kaiken kukkuraksi aika puhdasta sellaista.

Ps. Pakko lisätä vielä yksi kuva korostaakseni tätä hippi-idylliä jossa elämme. Sillä aikaa kun minä puuhailin keittiössä Merimies soitteli minulle taustamusiikkia ukulelellä.

Metsäilyä ja ajatuksia syksystä

 

Alavatsaa on nipistellyt ilkeästi taas muutaman päivän. En tiedä johtuuko siitä, että olen puhunut useamman ihmisen kanssa työkuvioista taas pitkästä aikaa. Ne kun eivät ole ihan parhaalla mahdollisella mallilla, vaikka kuvitella voisi kun minulla kuitenkin on virkakin. Mutta ei yhtään enempää töistä vaan takaisin elämään. Olen sitten lepäillyt enimmäkseen, kuulostellut oloa ja vaihtanut asentoa aina tarpeen vaatiessa. Tänään teki kuitenkin mieli jo vähän ulos ja liikkeelle. En uskaltautunut kovin kauas kotoa, joten seikkailin pienen hetken ihan lähimmässä pikku pikku metsässä.

On aika ihanaa että asumme lähellä kauppoja, eikä kaupungin keskustaankaan ole kummoinen matka. Siltä kodin läheltä löytyy useampi metsäseikkailuun soveltuva pöpelikkö. Minun henkilökohtainen suosikkini on havumetsä, mäntymetsä on kaikista parhain, mutta kuusimetsästäkin löytää tunnelman aika helposti. Tuo pikku pikku metsä ihan kodin vieressä on kuusimetsä ja voi mitä kaikkea sieltä löytyikään! Pitää ehkä mennä pienien astioiden kanssa seuraavan kerran ja kerätä vähän mustikkaa, vattua ja käpyjä mielen virkistämiseksi.

Mutta mikä on tämä vuodenaika? Eilen satoi lähes koko päivän ja tänään on ollut kovin tuulista ja vilpoisaa verrattuna kesän aikaisempiin ilmoihin. Tuli ihan syksyfiilis, vaikka ollaan keskellä heinäkuuta. Jännä miten säätila ja ilman tuoksu sai ajatukset syksyyn. Syksy tarkoittaa minulle tänä vuonna jotakin erilaista. En mene kouluun opiskelemaan enkä töihin. En osta uusia kyniä ja vihkoja, en järjestä työpöytää enkä vaaterekille siistimpiä vaatteita koulua varten. Minä olen kotona, katson kun lehdet leijailee tuulessa, haravoin niitä ehkä tai huokailen, että joku muu haravoisi. Minä rakennan pesää pienelle perheenlisäyksellemme ja kannan häntä kärsivällisesti siihen hetkeen kun hän on valmis tulemaan tähän kummalliseen maailmaan.

Mukava jälleennäkeminen sekä tuliaisia, uudistuksia ja kotia

Uniundulaatti vauvalle ja ruusuke äidin hiuksiin.

Yläaulan vierassänky.

Kylppärin uusi lamppu.

Olipa mukavat kaksi päivää. Opiskeluaikainen ystäväni J oli meillä kyläilemässä. Puhuttiin niin paljon ja syötiin hyvin, innovoitiin kaikkea käsitöihin liittyvää, vähän shoppailtiin ja minä pääsin ihailemaan monenlaisia valokuvia. Aika oikein hujahti. Vauva sai tuliaisiksi uniundulaatin, aika söpönen etten sanoisi. Niin ja tärkeää on myös muistaa että otus on tikattu Tallinnan säästömatkalta mukaan tarttuneella tikkauslangalla! Minä sain pienen oranssin ruusukkeen hiuksiin laitettavaksi.

Kerrankin kun sain kotona jotakin järjestykseen, niin ajattelin vilauttaa meidän yläkerran aulan näkymää samalla. Aula toimii toistaiseksi vierashuoneena (ja monena muuna tilana silloin kun ei ole vieraita). Sänky toimii tosi hyvin myös pyykinlajittelukeskuksena ja minulle huilipaikkana esimerkiksi siivous- tai ompeluprojektin keskellä. 

Kylpyhuoneen lamppu on ollut oikukas jonkun aikaa. Eilen Merimies otti sen alas ja totesi että tarvitsemme uuden lapun. Tänään J:n kanssa kävimme sellaisen metsästämässä erään Clasun kaupasta. Lamppu oli aika perustylsä valkoinen muovinen puolipallo ja jostain sitten syntyi idea, että sitä pitää piristää. Äsken telkkaria katsellessa leikkasin mainosteipistä köynnösoksia lampun kuvun kauluksen ympäri ja nyt lamppu on paikallaan, nätti ja toimiva. 

Kiitos J käynnistä ja monista monista ideoista ja vertaistuesta keskeneräisten projektien sietämiseen!

Kummitytön kanssa taas kaupungilla ja askartelua

Pieni taiteilija viimeistelee toppiaan.

Kirjastosta ostimme poistohyllystä askartelukirjan ja lainasimme askartelulehtiä sekä muuta luettavaa.

Kirpparilta löytyi esim. pieni kansio jonka V päällysti hienolla hologrammipaperilla ja yhdessä lisäilimme kanteen koristeita.

Kansion sisälle kasaamme askarteluohjeita. ensimmäinen sivu on pehmolelujen ohje Ihana-askartelulehdestä.

Kirpparilta löytyi myös ihana lakana, josta surautin kuistin penkin istuintyynyyn uuden irrotettavan ja pestävän päällisen.

Istuintyyny on valkoinen ja likainen, se todella tarvitsi uuden siistimmän päällisen.

Sain oman askarteluprojektinkin valmiiksi. Taas uusi kaulakoru...

Alkuviikon väsymys ja alakulo alkaa helpottaa. Eilen ja tänään on ollut jo aika hyvä meininki. Närästys on palannut, mutta muuten voin paremmin ja jaksan tehdä ja touhutakin. Eilen oli taas vanhempani meillä, puuhailtiin jonkun verran ja järjesteltiin asioita. Tämän päivän vietin taas kummityttömme V:n kanssa.

Kävimme aamupäivällä V:n kanssa kirjastossa. Tuli tutustuttua lastenosastoon. Lainasimme muutaman lastenkirjan ja askartelulehtiä. Poistohyllystä löytyi ihana vanha askartelukirja, joka oli pakko ostaa. Seuraavaksi tutustuimme Pelastusarmeijan kirppariin. Oli hyvä reissu, mukaan tarttui V:lle käsilaukku, pinssi ja muuta pientä kivaa. minä löysin kankaita, pieniä kansioita ja vähän muutakin tarpeellista. Syömisen otimme taas helpomman kautta Hesessä. Sain myös kivan lepotuokion, kun V leikki siellä onnellisena pallomeressä. Jätskiäkin tuli syötyä kaupungilla, ennen kuin iltapäiväksi leiriydyimme meille taas askartelemaan.

Tänään V viimeisteli aikaisemmin jo aloitetun topin piirroskuviot. Tullessaan tytöllä oli mukana hieno hologrammipaperi, jonka hän oli eilen poiminut talteen pikkuveljensä lahjan ympäriltä. Sillä V päällysti pienen kirpparilta löytyneen kansion. Koristelimme kansiota vielä lankakoristeilla ja sisälle keräämme yhteisiä askarteluohjeita. Samaan aikaan minä kasasin loppuun jo aikaisemmin aloittamaani sini-hopeista kaulakorua.

Illalla surautin vielä kirpparilta mukaan tarttineesta lakanasta kuistin penkin istuintyynylle uuden päällisen. Pussialakanan toinen puoli on sininen valkoisilla pilkuilla ja toinen puoli valkoinen sinisillä pilkuilla. Käytin hyväksi pussilakanan sivuja ja ompelin toiselle pitkälle sivulle vetoketjun, niin että päällisen saa pois ja pestyä.