9 kk ja hyvin mennyt juhannus

Eräs kaipaili ylppärikuviaan. Kun istuin koneelle niitä hoitamaan muistin että nämä pikkuemännän ysikuukauden kuvat on vielä bloggaamatta. Tässä siis olkaa hyvä!

Nyt pikkuemäntä osaa kontata kovaa, kiivetä tukea vasten pystyyn ja seisoa pitkiä aikoja yhdellä kädellä tukea pitäen. Yläkertaan rappusia pitkin on jo kovasti kiire, kolmannelle portaalle on ehtinyt parhaimmillaan. Pinsettiote sujuu kutakuinkin, suuhun voi poimia niin ruokaa kuin kaikkea muutakin mikä vastaan tulee. Yöllä ei kaivata enää maitoa, vaan vanhemmatkin saa nukkua jo monta tuntia putkeen. Neiti on saanut lisänimen mösjöö ökö, koska hiukset kiinnostaa, varsinkin muiden, jos ne ovat pitkät. Terveisin nimimerkki "kiva kirjoittaa blogiin kun joku repii tukasta".

Muutama sana juhannuksesta joka meni. Meillä oli perinteisesti ystävä Jyväisestä kylästä ja sunnuntaina kävi pari muutakin ihanaa. Otettiin ihan rennosti kotosalla, grillailtiin ruuat ja pelailtiin. Miehet tietysti vähän nesteyttivätkin itseään, mutta hyvin oli sivistynyttä meininki kun pikkuihminenkin oli kokoajan kuvioissa. Jyväskylän vieras toi pikkuemännälle söpöäkin söpömmät pikkuautot, jotka ovat olleetkin kovassa käytössä. Vuorokauden verran lapsi ja vieras toisiinsa totuttelivat ja lauantai-iltana pikkuemäntä oli jo valmis halailemaan. Kivasti siis meni.

Näitä "tulen nyt kovaa ottamaan sen kameran" -kuvia on aina pakko laittaa, kun neidillä on niin hupaisia nuo ilmeet.

Etujuhannus ja pihagolf

Vietimme etujuhannusta vanhempieni kanssa viime sunnuntaina, koska emme pääse viettämään virallista juhannusta yhdessä. Ohjelmassa oli juhannuskahvit, pihagolfkentän rakennus, grillausta ja syömistä sekä tietysti rakennetun golfkentän ensimmäinen virallinen peli.

Aamupäivällä keräsimme pikkuemännän kanssa juhannuskoivuasetelman terassin nurkalle. Tein taas juustokakun kahvipöytään. Tällä kertaa karpin, mutta en ollut itse tyytyväinen lopputulokseen, joten kehittely jatkuu. Leivoin myös focacciaa ja juustoleipäsistä vastaavaa viritelmää.

Golfkenttä rakennettiin sujuvalla työnjaolla. Iskän kanssa testasimme mihin pallot noin suurin piirtein päätyvät muutamalla lyönnilla jä äiti tuli perässä lapion kanssa ja kaivoi kuopan. :) Naisvoimin haimme hiekkaa kuoppiin ja upotimme hiekaan nurmikon tasalle saviruukut. Merimies järjesti lipun autotallirätistä ja lyhdyn rautaisesta koukusta.

 

Grillasimme Koskenlaskija herkkusieniä, halloumia, kasvisnyyttejä ja osalle porukasta possuisia grillipihvejä. Hyvin maistuivat ruuat, namsk.

Sitten jäljellä oli vielä golfkentän testaus. Kentällämme on yhdeksän rataa ja neljä reikää. Peliä pelataan (ainakin toistaiseksi) golfpalloilla ja krokettimailoilla. Äiti oli nimittäin ostanut juuri sopivasti golfpalloja kirpparilta lauantaina. Jaa niin niistä tuloksista, sanottakoon vaikka että äitini pelaa tästälähtien kyllä eri sarjassa kuin me muut. Muuten muilla ei ole mitään mahdollisuuksia.

Caddy oli kyllä ihana ja hyväntuulinen, mutta ehkä hiukan huono tehtävässään kun häntä sai kokoajan työnnellä kentällä.

Kesäkoti

 

Vihjaisin viime postauksessa että sanon sanasen äidistäni. Ja nyt sen sanon. Torstaina äiti tuli meille jo aamuvarhaisella ja siivosi kanssani alakerran edustuskuntoon. Koti oli pitkästä aikaa niin siiti että kehtasin ottaa muutaman kuvankin muistoksi tästä elämänvaiheesta.

Mutta ei siinä suinkaan kaikki. Ajoimme myös puolet meidän nurmikosta samaisena torstaina. Eilen taas käydessään vanhempani ajoivat yhdessä sen toisen nurmikon puolikkaan ja äitini ihan ohi mennen siivosi keittiön. Aika kultainen äiti, ja isi kanssa. Niin ja sitähän en ole vielä ollenkaan kertonut että pihallakin tapahtuu... Täytyisikin tehdä kuvauskierros taas sielläkin, niin ei unohdu mitä kaikkea täällä onkaan puuhattu.

Kesävieraita

Kaksi hyvää työkaveriani kävi eilen teinityttärineen meillä kylässä. Oli mukava nähdä taas. Kuluneen vuoden aikana ollaankin nähty paljon harvemmin kuin yleensä. ;) Tein pienen raparperi juustokakun vieraille kesäloman kunniaksi (kolme neljästä kun on ekaa viikkoa lomalla). Vilahtelee kuvissa kerrostarjotinkin, jonka äitini kanssa jo aikoja sitten askartelimme. Se on kätevä vekotin, kun pöytään ei tarvitse kattaa kovin paljoa mitään, kun näyttää jo hyvin katetulta. (Tosin tein pienen juustokakun ja ajattelin että se juuri ja juuri riittää neljälle, niin siitä jäi puolet syömättä!)

Minä sain tuomisiksi kauniin sinisen hortensian ja pikkuemäntä pieniä nukkeja ja niiden varusteita. Minusta on ihana tänä kulttuuri jota työkaverini harrastavat. Tyttäret käyvät läpi omia aarrevarastojaan ja antavat osan leluistaan eteenpäin. Itseasiassa kiertaa ne lasten ja nuorten vaatteetkin useammalla käyttäjällä samaan tyyliin. Pikkuemäntäkin sai jo viime kesänä ensimmäiset lelu- ja vaateluovutukset toiselta teinivieraaltamme.

Ja sitten ne työkaverit. Ihania, viisaita, herkkiä ja lämpimiä ihmisiä. Ammatillisesti taitavia ja aina niin avuliaita auttamaan, toisaalta myös innokkaita itse kehittymään. Äiteinä ihan esikuviani, harrastavat ja elävät lasten kanssa. Ovat etsineet ja löytäneet yhteisiä mielenkiinnon kohteita, jolloin yhdessä olo on kaikille antoisaa. Toisaalta osaavat ottaa aikaa itselleen ja omille harrastuksilleenkin.(Aivan kuten oma äitinikin, joka taas eilen auttoi niin paljon. Kerron siitä myöhemmin lisää.)