Nallepeiton alla on nyt uusi jäsen

Nallepeittolaiset ylpeänä esittää: Vauva!

Tämmöisen pienen liikennemerkin saimme aikaiseksi. Neiti syntyi maanataina ja sairaalasta kotiin pääsimme torstaina. Vauva on tosi taitava, syö tissiä, nukkuu ja välillä sotkee vaippoja, joita isi vaihtaa. Hänellä on tosi reippaat kädet, ne huitoo kokoajan. Meille onkin jo muodostunut imetysrituaali, jossa pidämme käsistä toisiamme kiinni, koska se on niin söpöä (eikä liity mitenkään siihen että nuo pienet kädet ja varsinkin kynnet osaa tosi hyvin raadella äidin herkkiä osia siinä lähellä suuta).

Tämä äiti aloitti valokuvauskurssin pari viikkoa sitten ja hommasi kamerankin. Ja vannotti, että eihän sitä nyt pelkkää vauvaa kuvata, ihan muita juttuja olen kiinnostunut kuvaamaan. Noh, varmaan on vähän vaikea uskoa, mutta ei tässä lähipäivinä kyllä ole mitään muuta kuvattu kun vauvaa. Olkoonkin että ei tähän elämäänkään mahdu muuta kuin vauvaa. Mikä sinänsä on hassua, että noin pieni ihmisen pätkä voikin täyttää kahden ihmisen koko elämän.

Ompelin ensimmäiset vaatteet vauvalle

Näissä ulkovaatteissa vauva kotiutuu.

Alla valkoinen body ja turkoosit puolipotkarit tai oranssit potkarit, en osannut päättää...

Heti synnyttyään vauva saa päähänsä ötökkäpipon...

...jossa on myös nimi ihan varmuuden vuoksi.

Yksi ystävä kysyi jo kesällä, että oletko ommellut kovasti vauvalle vaatteita. Olin ihan hölmistynyt kun tajusin että tosiaan, en ole, yhtään! Johtuu siitä että olemme saaneet lahjoituksena niin paljon vaatteita, että en ole kokenut tarvetta ommella mitään. Eilen illalla kuitenkin havahduin siihen tosiasiaan, että ei meillä ulkovaatteita ihan ehkä olekaan . Äitiyspakkauksessa tullut pehmoinen trikootoppapuku on kokoa 70, vauva ehkä hukkuu siihen. Vauvalle tekemäni neuletakki ja aikaisemmin värjäämäni oranssit villasukat kelpaa hyvin syksyiseksi päällivaatteeksi, muut vaatteet oli kehiteltävä jostain.

Ompelin housut ja tumput Merimiehen vanhasta kauluspaidasta, resorinpaloista ja ohkaisesta fleecestä. Koristeeksi vähän polvekenauhaa ja konekirjontaa. Pipo on fleeceä, sekin jämäpaloista. En ymmärrä miksi niin moneen vauvan vaatteeseen, pipoon, myssyyn ja huppuun on ommeltava korvat, ja silti tein sen itsekin. :)

Sisävaatteiksi joissa vauva kotiutuu valitsin äitiyspakkauksen valkoisen bodyn ja turkoosit puolipotkarit. Toisaalta tykkään myös oransseista potkareista, jotka itse värjäsin ja koristelin vanhasta t-paidastani leikkaamallani kissakuvalla. Ehkä päätän vasta laitoksella.

Alin myssy on sairaalaa varten. Kun vauva syntyy, hän saa päähänsä tuon ötökkäpipon. Lähimmät ihmiset ymmärtänevät hauskuuden. Myssy on yhdestä lahjoituksena saadusta vauvan t-paidasta tehty. Laimasin myssyyn nimen ihan siltä varalta, että joutuu sairaalassa hukkaan.

Vauvan nurkkaus: kehto, petivaatteet ja niiden valmistus

Haaveilin alkuraskaudesta kehdosta alakerran päiväunipaikkana vauvalle. Sitten luovuin haaveesta, koska en vain uskonut sopivaa kehtoa sopivaan hintaan löytyvän. Muutama viikko sitten ystäväni H kysyi yllättäen, haluammeko tummaksi maalatun puisen kehdon. Ai että haluammeko? (Tai siis haluanko, Merimieheltä ei kyllä kysytty...) Ei tarvinnut paljoa miettiä. Kehto on H:n siskolta ja H ja J ystävällisesti hoitivat kuljetuksenkin. Menee kyllä ihan sarjaan uskomatonta! Meille vain ilmaantui kehto, joka on ihan täydellinen olohuoneeseemme.

Kehdossa tuli mukana patja ja vihreäruudullinen äitiyspakkauksen makuupussi. Askartelin kehtoon kaksi samanlaista peittoa hyödyntäen tuota saatua makuupussia, kahta lahjoituksena saatua pientä pussilakanaa, nauhalaatikosta löytynyttä brodyyria (epäilen että olen senkin saanut aikoinaan H:n äidiltä) ja äipän Tallinnasta tuomaa koukkunauhaa. Toinen pussilakana oli soma valkoinen, keltaisilla pilkuilla. Toinen oli toiselta puolelta valkoinen ja toiselta puolelta pastillisävyinen hassuilla kuvioilla. Olen hiukan allerginen pastillisävyille, eikä ne olisi oikein olohuoneeseemme sopineetkaan, joten otin ruiskuemulsion ja mustan pigmentin esiin ja värjäsin kuviopuolen pussilakanasta harmaaksi. Kuvio näkyy edelleen läpi, mutta on huomattavasti rauhallisempi ainakin minun silmään näin. Makuupussista purin päällikankaat pois ja halkaisin vanun kahtia. Näin sain kahteen samanlaiseen peittoon vanut. Päikkäripeitto nyt ei tarvitse olla mikään todellakaan paksu, mutta halusin sinne vähän pehmikettä väliin. Nyt kun on kaksi nättiä peittoa, ei tarvitse erikseen pussilakanaa, vaan peiton likaantuessa sen voi heittää koneeseen ja ottaa lipastosta toisen samanlaisen käyttöön.

Tein patjan päälle myös patjansuojukset, jotka ovat samalla lakanat. Alimmaisena kerroksena on ulkoilupukukankaasta kosteussulku, sen päällä vanha froteepyyhe ja päällimmäisenä siitä kuviollisesta pussilakanasta se valkoinen puoli. Koska halusin tehdä näitäkin kaksi samanlaista, pussilakanan valkoinen osa ei ihan riittänyt yksikseen, niin askartelin vauvan pään alle tyynyä kuvastavan tilkkuviritelmän. Koko systeemin päissä on kumanauhat, joten ne on kohtuullisen helppo virittää patjan päälle. (Totuuden nimissä todettakoon, että toinen patjansuojus-lakana ja peitto ei ole vielä ihan valmis, kun jollain oli hoppu päästä käyttämään uutta kameraa!)

Vauvalle nuttu

Olen hidas ja laiska neulomaan, mutta jotain olen saanut vauvaa varten valmiiksi. Ohje on Suuri Käsityö -lehdestä numerosta 2/2011. Mallissa viehätti sen helppous, neulotaan aina oikein pyöröpuikolla ja riittää että ompelee olkasaumat ja napit. Aika paljon jouduin laskemaan että sain raidat mieleisekseni, kuten alimmasta kuvasta näkyy lehden ohjeen raidat ei ole ihan samanlaiset. Langat on aikoinaan ja vähän aikaa sitten koolattuja.

Kesto-ompeluksia

Aloitin tämän projektin jo heinäkuussa. Leikkasin valmiiksi ison kasan liivinsuojia, pikkuhousunsuojia, siteitä ja muutaman nenäliinan. Suurin osa materiaaleista vaippaompelijoilta jääneistä jämäpaloista, on siellä seassa Merimiehen yksi coolmax-paita ja pari kierrätettyä, käyttökelvotonta vauvan bodyakin. Niin ja ylimmän kuvan vaalea kuviokangas on Kiertin bambujoustofroteeta Sekin Kiertin omista tuotteista ylijääneitä leikkuujämiä. Todellista hyötykäyttöä taasen. Olen sitten ommellut noita pikkuhiljaa valmiiksi, aina kun on ollut sopiva väli. Nyt on kaikki valmiina, eikä yhtään liian aikaisin. Phs:ille on ollut jo paljon käyttöä ja liivinsuojat ja siteen pääsevät varmasti käyttöön hyvin pian...

Ompelin rahin

Sain lahjoituksena verhoilukankaiden näytetilkkuja. Ne on odotelleet jo vuoden (?) aikaa ja inspiraatiota. Nyt oli molempia,. Halusin vanhan nojatuolimme eteen rahin jossa pitää jalkoja, näin nojatuolistakin tulee käyttökelpoisempi. Rahi on kuution mallinen ja täytetty vanhan säkkituolin täytteillä. Rahissa on kolme tilkuista koottua sivua ja kolme yksiväristä. Yksiväriset kankaat ja rahin sisäpussi on ns. anopilta minun varastoihin kulkeutuneita verhoilukankaita. Molemmissa pusseissa on vetoketjut, niin että päällisen pesu ja sisäpussin töyttä on helppoa.

Aikaa tuon tekemiseen meni kyllä tosi paljon. Yhden tilkkusivun kokoaminen vei jo yksistään useamman tunnin. Mutta ei mulla tässä parempaakaan tekemistä ole, kunhan jotain saa aikaiseksi. Ompeleminen kun on sillee helppoa, että ei rasita fyysisesti juurikaan, kun voi istuskella paikallaan.

Turvakaukalo

Uusi päällinen:

Tässä se valmistuu.

 

Vanha päällinen:

 

Ostettiin vauvalle käytetty turvakaukalo. Päällinen oli jo vähän kulahtanut. Ompeloimme äipän kanssa uuden istuinpäällisen ja minä vielä jatkoin surauttelemalla uuden kuomun. Kaikki kotoa löytyneistä lakanakankaista. Merimies pesi kaukalon ja nyt turvavyötkin on hiukan siistimmät. Ihan hullun iso projekti, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Kyllä nyt kelpaa vauvelin matkustaa.

Vauvan lipasto, hoitotaso, -alusta ja tarvikekoppa

Olohuoneessa on joskus aikoinaan kierrätyskeskuksesta meille kotiutunut lipasto. Raivasimme sen vauvan vaatteiden, vaippojen, harsojen ja petivaatteiden käyttöön. Lipaston päälle ostin huuto.netistä hoitotason (4,50e!). Merimies kiinnitti tason lipastoon kulmaraudalla. Tänä aamuna ompelin tasolle hoitoalustan vanhasta vahakankaan palasta ja lahjoituksena saadusta nyppyisestä petauspatjasta. (Hoitoalustan päälle laitetaan vielä harso tai pyyhe, niin ei tunnu nihkeälle pientä ihoa vasten.) Vahakankaan jämistä surautin pienen kopan hoitotarvikkeille . Pääsi tuliaisiksi saatu hopeinen koristenauhakin näkyville. Olen tyytyväinen siihen, miltä tuo rakennelma näyttää, jokusen viikon päästä sitten tiedämme, miten se toimii.

Ärsyttävää on se, että olen aloittanut valokuvauksen alkeet –kurssin, mutta minulla ei ole vielä sellaista laitteistoa jolla saisi hyviä kuvia. Yllä olevat kuvat on otettu Tapsalla eli tabletilla ja ovat kyllä sen mukaisia. Yritin kikkailla myös vanhalla pokkarillamme, mutta ne kuvat vasta kamalia olivatkin. Voi kun se uusi kamera tulisi pian!

Vauvalle oma nallepeitto

Sain kummityttömme V:n isältä kasan vanhoja lasten nukkumistyökaluja; lakanoita, peittoja ja äitiyspakkauksen makuupusseja. Minusta meidän äitiyspakkauksen mukana tullut peitto on vielä liian iso pienelle vauvalle ja surautin sitten yhdestä vanhasta äippäpakkauksen makuupussista vauvalle vähän pienemmän peiton. Leikkasin vetoketjun pois (ja jemmasin sen äipälle vetoketjukoruihin), ompelin (hyvin vapaalla kädellä aamuyöstä) peiton ympäri tukitikkauksen ja kanttasin peiton valkoisella vinokantilla. Helppo homma, mutta aikaa vievä, varsinkin kun vinokantti oli aika kapeaa. Homman tehtyäni vasta tajusin että niin, nyt on vauvalla oma nallepeitto. Ei ole kyllä lähellekään yhtä nätti kuin omani, mutta tuo meneekin pussilakanan sisään.

Vauvasta kerrottakoon sellainen pikkujuttu, että hän on hyvin toimelias ja itsepäinen. (Mistähän on sellaiset geenit saanut?) Pieni liikkuu todella reippaasti mahassa lähes kokoajan ja istuu tukevasti perätilassa, useinmiten nenä menosuuntaan päin. Ei kääntynyt lääkärien käsissä raivotarjontaan, joten nyt mennään vielä muutama viikko sinne minne kaksi nenää näyttää. Kuulostellaan josko tuo vielä itsekseen kääntyisi tai sitten pitää päänsä ja matkaa keisarinleikkauksella ulkomaailmaan.

Syyspihan näkymät

Nyt on syytä tallentaa tämänhetkiset pihanäkymät siltä varalta että meno yltyy täällä sellaiseksi, että pihalle ei tule mentyä, ainakaan kuvailemaan. Tämä on nyt tällainen kokoava tarina siitä, mitä kaikkea nyt näkyy ja mitkä ovat näkymien taustat. 

Ensimmäisenä esittelyssä sisääntulon näkymä. Tässä oli ennen roskapönttö ja ruma näkymä terassia varten hommatuille puutavaroille. Keväällä kaivoimme ystäväni H:n kanssa tähän kukkapenkin, jota vanhempieni kanssa täytettiin ja kylvettiin. Minä siirsin Sulon toiseen paikkaan, Merimies ja J kantoivat vanhan mankelin rungon näkyville. Iskä osti ja asensi perjantaina mankeliin syyskukaksi keltaisen jättikrysanteemin.

Iskä osti myös terassille jättikrysanteemin. Aikamoinen hovipuutarhuri on tuosta isukista kehkeytymässä. Hyvä niin, on meillä sitten pihaa mitä esitellä.

Leimu- ja pionipenkki syysasussaan. Penkkiä laajennettiin keväällä, lähtökohtana tämä ja laajennus kevätasussaan täällä.

Mansikoiden istutuslaatikko on nyt täytetty ja odottaa taimia. Täällä aikaisempi tarina mansikkalaatikosta.  Iskä puuhasi tämän kanssa perjantaina ihan tosissaan. Tärkeää on huomata singelillä siistityt laatikon reunat, näin on ruohonleikkaajan helpompi työskennellä. Laatikko on kyllä niiiin hieno!

 

Kurpitsalaatikossa pihan perällä valmistuu kaksi jättikurpitsaa. Kovin jättejä nuo nyt ei ole, mutta kyllä niistä syödäkseen saa.

Saniais- ja leimurivi jatkaa kukoistustaan (ja laajenemistaan). Iskä se perjantaina ehti kaivamaan maahan lisää H:n pihalta meille kantautuneita saniaisiakin.

Mustilan reissulta mukaan tarttuneet Palsamiköynökset ovat asettuneet taloksi. Täällä vielä ihan taimena. Joku reipas oli käynyt keskimmäisenkin taimen naruttamassa ylös, kun minä olen vain huokaillut että pitäisi…

Keväällä istutetu villiviini on myös asettunut taloksi. Ihan mahtava kasvu ja kukoistava kasvi. tekee juuri sitä mitä pitääkin, naamioi meidän ankeaa puu tarhaa vähän vehreämmäksi.

Ja viimeisenä kuvana tämän hetken hullaannus. Kriikunat ovat kypsiä ja niitä syödään posket pullollaan niin meillä kuin vanhemmillanikin. Iskähän se nämäkin kunniallisesti keräsi meille ja vielä on toooosi paljon puissa odottamassa poimintaa. Saattaa olla että puista lähtee latvat, niin saamme tänä vuonna latvuksista hedelmät talteen ja ensi vuonna kerääminen on helpompaa, kun eivät ole niin korkealla.

Se mitä äipän kanssa teimme viime perjantaina sillä aikaa kun iskä puuhasi pihalla onkin ihan toinen tarina. Raportoin sen tiettyjen toimenpiteiden jälkeen...