Kahdeksan kuukautinen mummilla ja papalla kylässä

Vietettiin eilen pikkuemännän kanssa aikaa vanhemmillani ja käytin tilanteen hyväksi räpsimällä pikkuemännästä kasikuun kuvat. Vähän myöhässähän ne taas tulee, mutta parempi näinkin. Itse huomaan näistä kuvista miten lapsen kasvonpiirteet on jo muuttuneet lapsimaiseksi siitä myteröstä pikkuvauvasta. Hurjaa.

Kahdenksan kuukautta vanha pikkuemäntä osaa siis:
- ryömiä vauhdikkaasti
- kontata pieniä pätkiä
- kiivetä polviseisontaan ja varpaiden päälle pystyyn (kantapäät eivät mene maahan)
- istua ja polviseisoa ilman tukea jo jonkun aikaa (sitten kupsahtaa välillä vielä hallitsemattomasti, useinmiten mahalleen ja jatkaa touhujaan)
- syödä monipuolisesti ja ilman nurinoita, parasta on kun saa itse mättää ruokaa suuhun (äiti on vaan vähän laiska tekemään sormiruokia)
- pinsettiotteen kutakuinkin
- päristellä ruoka suussa ja välillä jopa uskoo kun kielletään ettei niin saa tehdä
- juoda mukista (no joo, menee sitä juomaa kyllä ohikin)
- pukea hihat jo melkein ilman vastalauseita
- kääntyä mahalleen unissaankin ja seilata sängyssä
- ilmaista omaa tahtoa itkemällä esimerkiksi nukkumaan käydessä jos ei nyt just sillon satu se nukkuminen kiinnostamaan
- muodostaa äänteet m, p, a, u, ä
- riisua hatun, hanskat, sukat ja tossut sekä avata vaippojen tarrat (tosin harvemmin pyydettessä)
- olla hauska ja hauskuuttaa muita

Nyt lopeta äiti se kuvaaminen!

Alkukesän puutarhakuvia

Löysin taas uusia ominaisuuksia tabletin kuvankäsittelystä, joten tällä kertaa tällainen retrolook kuvissa. Pihalla omenapuut kukkivat viikonloppuna ihan täydessä loistossaan, vielä eilenkin niissä oli ihailemista. Viime syksyn mansikat ovat kasvaneet tomerasti ja saniaisetkin jo päässeet hyvään vauhtiin.

Yhden omenapuun alla on kaunis pino, jonka pikkuemännän kummi J sinne askarteli omenapuiden harvennuksen yhteydessä (jonka hän myös suoritti komeasti sahan kanssa puissa tarzanoiden). Pitäis varmaan se pino siirtää katokseen, mutta kun on niin symppis siellä omppupuun alla.

Tammikin vihertää kauniisti ja vuorimänty on saanut punaisen rusetin (äitini hyvää huumoria)! Koivun kantojen nokkaan ostin tänä keväänä isokukkaiset petuniat, viime kesänä oli miljoonakellot.

Täysi kymppi naisten viikonloppu

Perinteisesti tuli osallistuttua Naisten kympille (niin siis jo toisen kerran). :-D  Kuvat pakittaen aikajärjestyksessä. Kympin reitti oli uudistettu ja kivoissa maisemissa kuljettiin. Kyllä oli mahtava fiilis painella monen tuhannen punapaitaisen naisen kanssa. Viime vuonna asetin tavoitteeksi että tänä vuonna otetaan juoksuaskelia ja pidin sanani. Kymppi taittui mukavassa seurassa aikaan 1h 40min.

Työkavereiden kanssa reissussa oltiin ja onneksi porukasta löytyi muitakin jolle käveleminenkin oli ihan ok vaihtoehto.

Olin ensimmäistä kertaa poissa beibin luota yön yli ja mies pyysi laittamaan whatsappilla tilannetietoja. Päädyin laittamaan kuvia. Siksi siis piti oikein poseerauskuvakin ottaa.

Kokonaisuudessaan oli hieno suoritus itseltäni tuo kymppi. Sitä edelsikin hyvä tankkaus (karkin lisäksi syötiin kyllä ravintelissa ihan ruokaa ja hotellissa herkkuaamiainen. Nukuin ruhtinaalliset yöunet ja ihailimme  tanssin pahoja poikia Rock the baletissa. Kyllä teki hyvää vähän lomailla. 

Kotona sillä aikaa oli vanhempani miehen ja pikkuemännän ilona. Ja kun tulin kotiin vastassa oli konttaileva ja hurjasti kiiåeilevä beibi, muut ihanat ja äitin tekemää tonnikalapiirakkaa minulle! Ihanaa!

seitsemän kuukautta

Seiskakuukauden kuvat on otettu suurinpiirtein oikeaan aikaan vaikka julkaisu onkin vähän kestänyt. Seiskakuinen nousee konttausasentoon ja heiluttelee itseään edestakaisin, mutta hermosuu sitten kun ei pääse eteenpäin. Hän myös istuu jo aika tukevasti  ja osaa ottaa käsillä vastaan huojuessaan. Mahallaan ollessa liikkuu eteenpäin, mutta ei aivan hurjaa vauhtia joten vielä ehdimme tytön perään.

Pikkuemäntä on meidän firman toimitusjohtaja. Tekee paperihommia (ylin kuva) ja on muutenkin pätevä johtotehtävissä (alin kuva). Lisäksi hän käyttää atk:ta tosi tarmokkaasti huulet tiukasti mutrulla ja näppäimistöä hakaten. Niin ja kun hänellä on asiaa, niin silloin muiden on syytä olla hiljaa, sillä jos puhuu päälle hän huutaa varmasti kovempaa

alkuviikon shoppailu

Kävin alkuviikosta kierrätyskerkuksessa. Usein sieltä ei tartu mukaan mitään tai vain vähän jotain. Tällä kertaa kävi toisin. Sain oikein tukkuostajan alennusta. :) Oikeastaan menin etsimään yrteille/kukille jotain astioita joihin niitä istuttelisi. löysin yhden kivan kulhon. Sen lisäksi löysin Iittalan Verna-laseja, joita meillä on ennestään ja joita ei enää valmisteta. Kaksi punaista pinnatuolia vanhojen valkoisten kaveriksi. Nämä vain ovat kauniimmat, suuremmat ja tukevammat. Löysin myös aivan ihanan punaisen jalkalampun, valkoisen metallisen sängynpäädyn kukkatueksi puutarhaan, nahkaisen matkalaukun ompeluhuoneeseen säilytysratkaisuksi ja neljä lasiovea tuleviin projekteihin. ;) Mahtava reissu!

Vappua

Puhalsin eilen muutaman ilmapallon ja leikimme niillä pikkuemännän kanssa.

Kysyin mieheltä mitä hän haluaa tehdä vappuna. Halusi juoda simaa, joten ostimme hyvissä ajoin pullollisen simaa odottamaan. Eilen hän sen sitten jo joi.

Ja koska vappu on työn juhlaa, öljysimme 1/3 terassista eilen. Sen piti olla kyllä minun projekti mutta muu perhe oli sitä mieltä että teen liian tarkkaa (hitaasti) joten tulivat auttamaan. Nyt vain sitten poutapäiviä odottelemaan että päästään jatkamaan.

Ei meillä tämän kummempaa vappua vietetä. Ilma on tänään ankea ja olo väsynyt. Taidan käydä päikkäreille. Mukavaa vappua kuitenkin kaikille jotka täällä vielä tänään pyörähtävät!