Aamulenkillä kevässä

Pitkästä aikaa postaus tunnisteella aamuisin. Nautin kun valo lisääntyy ja ulos voi puikkelehtia jo ennen puolta päivää. Tätä harrastusta edesauttaa myös aavistuksen kiinteämpää ruokaa syövä lapsi. Jaksaa siis hiukan pidempi aikoja ilman tankkausta.

Käytiin tänään aamulenkillä pikkuemännän kanssa. Naureskelin siinä pukiessa, että kuinka hipiltä voikaan ihminen näyttää. Tykkään noista punaisista varusteista ja erityisesti tästä vihreästä villaisesta kantoliinasta. Pikkuemännän oranssinpunainen myssy on kummi H:n mummon aikoinaan H:lle tekemä. Minusta varsin suloinen. Myssyn lisäksi pukuun kuuluu housut, takki ja tumput, mitkä kaikki ovat meillä käytössä, tosin eri aikaan, niin ei tule liian hempeä kokonaisuus. :)

Ulkona on ihan kevät. Kävelytiet ovat melkein sulia ja lunta on pieninä kasoina siellä täällä. Meidän lenkkireitin varrella kulkee oja. Sen pohjalla virtasi vesi ja muutamia kymmeniä senttejä korkeammalla oli jäätä siinä missä vedenpinta oli aikaisemmin mennyt. Kaunista ja kummallista. Tähän aikaan vuodesta kuuluisi olla paljon hankia ja pakkastakin. Tosin pakkasia ei ole ikävä, koska ulkoilu pikkuemnnän kanssa on ollut koko talven helppoa, kun ei juuri ole tarvinnut murehtia kylmettymisestä.

Nämä lenkit ovat rankkoja meille molemmille. Kuten kuvasta näkyy, pikkuemäntä on lenkin jälkeen kuin herne palossaan. Välillä herääkin herneissään. Äiti taas saa lisää virtaa kun on ensin punnertanut pitkin katuja vajaa yhdeksän kiloa lisäpaino mukanaan.

Arkisia asioita

Liikkeellä on väsymystä ja alakuloa, joka aiheuttaa saamattomuutta ja pahaaoloa. Selailen blogeja puolihuolimattomasti ja mietin miksi oma elämä tuntuu nyt niin kolkolle. Jostain nousee ajatus, että voin kai vaikuttaa asiaan itsekin. Tartun kameraan ja etsin väriä ja iloa, kauniita pilkahduksia tässä hetkessä.

Pikkuemäntä on tietysti suurin ja tärkein iloni ja onneni. Hän jo mieluusti pitää itse tuttipulloa syödessään. Myös istuma-asento on ahkeran treenin kohde. Täällä ei todellakaan näy enää vastasyntynyttä vaan tomera ja taitava, kaikesta kiinnostunut viisikuinen.

Mitä Suuriin Murheisiin tulee, niin valoa näkyy jo tunnelin päässä, joten ei tässä hukuta sittenkään.

Juhlareissu

Serkkuni juhlissa oli hauskaa. Matkustimme vanhempieni ja pikkuemännän kanssa puolilta päivin vanhempieni vanhalle kodille. Söimme ja vaihdoimme siellä juhlaviksi. Eräät tapittivat myös silmä kovana olympialaisia. :)

Juhlissa pikkuemännällä oli joulupukin tuoma rimpsubody ja mummin neulomat villikset. Villiksien terien päälle mummi oli vielä virkannut balleriinat. Minä virkkasin punaiset kukat molemmille ja ompelin meille samanlaiset hiuspannat. Hiuspanta on muuten tosi käytännöllinen vauvan juhla-asuste, kun sillä voi peittää pienet korvat ja silloin vauva ei häiriinny ihan niin helposti runsaasta äänimaisemasta. Itselleni ompelin myös mekon, koska kaipasin jotakin jossa on helppo ja mukava olla, ja johon mahdun, ja joka vielä näyttäisikin jollekin. Harmi että mekosta ei sitten tullut kuvaa. Mustaa joustosamettia yläosa ja helmassa paksu musta pitsi punaisen satiinin päällä. Meillä oli myös puna-musta Manduka lainassa ja onneksi otin sen mukaan. Pikkuemäntä ei ollut innokas istumaan juhlasalissa toisten sylissä, vaan halusi että maisemat vaihtuu ja ehkä siinä oli sitä rauhallisemman äänimaiseman kaipuutakin. Kun sitten viritin Mandukan ja vähän aikaa steppailin, tyttö nukahti ja otti ihan kunnon pituiset päikkärit kesken juhlien.

Niin me juhlittiin. Syötiin ruokaa ja kakkua ja jutusteltiin mukavia. Minä räpsin kameralla sen minkä ehdin ja sainkin omista sukulaisista ihan kelpokuvia. Miljöökuvat jäi ottamatta, joten tämän postauksen kuvasato on hurjasta räpsinnästä huolimatta aika laimea. Ehkä mä joskus opin.

Uusi tunika

Olimme lauantaina serkkuni synttärijuhlissa ja siinä serkkua lahjoessa mainio kummityttöni tyrkkäsi meidän pikkuemännälle lahjakassin. Kassissa oli suloinen ystävänpäiväkortti ja neidin itse ompelema tunika! Tunika on väsyneen äidin lemppari, sillä se on kietaisumallia, jolloin ei tarvitse pujotella pientä päätä ja pieniä käsiä.  Tänään on pidetty tunikaa ja todettu se sekä sopivaksi että mielekkääksi myös pikkuemännän mielestä. Onnellisena tarttui helmaan ja ihaili värikkäitä kissoja. Kiitos vielä kerran M!