Eilisellä aamulenkillä kuvailin uudella puhelimella luonnonihmeitä kun pikkuemäntä väsyi pitämään äidille seuraa. Oli melkein hassua bongata joku muu pörriäinen kuin ampiainen, niin paljon niitä surisijoita on viimeaikoina ollut.
Käytiin sitten takapihallakin todistamassa kasvun ihmettä. Meillä oli vähän railaksa meiniki pikkuemännän kanssa kun maisteltiin porkkanoit aja omenoita (molemmat asisivat kokea sitä kasvun ihmettä vielä lisää. Niin ja tuo ihmisen pätkä kiipeää tätä nykyä jo penkille, tuolille ja sohvapöydällekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti