Ihana syksy

Meillä ollaan siirrytty uuteen elämänvaiheeseen. Minä olen palannut töihin ja muu perhe jatkaa kotoilua. On tätä jo odotettukin ja vaikuttaisi siltä että oli sen odottamisen arvoista. Minä en ole kotiäitiainesta vaan tarvitsen kodin ulkopuolista työtä pysyäkseni järjissäni. Mies taas vaikuttaa olevan varsin hyvää koti-isi ainesta. Kahdessa viikossa (sen verran olen töitä tehnyt) isi ja tytär ovat löytäneet oman päivärytminsä jota ihaillen seuraan ja kuuntelen. Heillä on omia juttuja ja viihtyvät mitä parhaiten keskenään. Onneksi äitikin on vielä ihan tervetullut mukaan puuhaamaan.

Meillä on pikkuemännän kanssa kahden keskistä laatuaikaa aamuisin, kun heräämme paljon aikaisemmin kuin isi. Pyrimme ulkoilemaan joka aamu, jos sää suinkin sallii ja syömme aamupalan rauhassa ja nautiskellen. Täytyy sanoa että tuo ihmisen pätkä on muuttanut minua monella tapaa ja yksi todella tervetullut muutos on aamut. Ennen en ennen töihin lähtöä oikein pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin töihin menoon. Nyt en mieti töitä yhtään, ennenkuin luovutan vetovastuun isille aamulla juuri ennen töihin lähtöä.

Torstai-iltana kävimme pikkuemännän kanssa metsässä pidemmällä reissulla. Sidoin kaulahuivin meidän ympärille vähän lämmittämään ja pitämään hyttysiä loitolla. Lampöä riittikin niin hyvin että neiti torkahti kyydissä. On se ilmeisen mukavaa menoa kun voi torkutkin ottaa. Kiitos vaan ystäväni L tuosta lainaMandukasta, ei me kantoliinalla varmasti näin usein retkeiltäisi.

Syksy tuo mukanaan myös puutarhan hoidon parhaat puolet, herkullisen sadon. Tomaattikaapissa on nyt ihan valtavasti tomaatteja ja ne on tosi hyviä. Yhtään en aio itselleni tästä kunniaa haalia, taimet on äitini ja ns.anopin kasvattamia. Äitini ja mieheni niitä on koko kesän jaksanut hoitaa. Auringonkukat sentään kylvin itse, harventamisessa auttoi ystäväni H. Mutta siis kohta se aukeaa, ensimmäinen auringonkukka. Ja sitten on vielä takapihalla niitä omenoita ja kurpitsoita ja porkkanoita ja... Pitäisi varmaan sielläkin piipahtaa kuvaamassa.